Täällä St. Kildassa on juuri nyt kova ukkosmyrsky päällä. Onneksi tällaista ei ole ollut kokoaikaa, itseasiassa suurin osa viikonlopuistamme on ollut kauniin aurinkoisia. Viimeviikonloppu kuului tähän sarjaan, ja lähdimme lauantaina käymään Phillip Islandilla, joka sijaitsee n. parin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta etelään. Luulin, että saari olisi melko pieni ja taklattu helposti yhdessä päivässä, mutta väärinpä luulin! Saaren pinta-ala on Wikipedian mukaan n. 100 neliökilometria, ja se on 26 kilometriä pitkä. Se on erityisen tunnettu auringonlaskun aikaan esiintyvistä pikkupingviineistään, ja nämä ovatkin saaren tärkein turistinähtävyys. Saarella on kuitenkin niin paljon muutakin, kuten esim. upeita näkymiä kallioilta, kivoja kävelyreittejä luonnossa, villieläinten ja lintujen bongaamispaikkoja, hienoja rantoja jne.
 |
| Havainnollistava kartta retkikohteemme sijainnista on ehkä paikallaan |
 |
| Ranta ja kävelyreitin alkupiste Phillip Islandilla |
 |
| Jylhiä maisemia Phillip Islandilla |
 |
| Meren voimat näyttäytyivät vaikuttavasti Phillip Islandilla |
 |
| Lokkeja oli, paljon |
 |
| Aalto törmää rantakivikkoon |
Phillip Islandista pohjoiseen sijaitsee myös French Island, joka on kuulemma täynnä koaloita, ja sinne olisi päässyt lautalla Phillip Islandilta, mutta valitettavasti yksi päivä ei riittänyt sinne lähtemiseen, ja niinpä koalat jäivät näkemättä tällä kertaa, sillä Phillip Islandilla niitä emme onnistuneet bongaamaan luonnossa (tosin parissakin eläinpuistossa koaloita olisi saanut nähdä, jos olisi ollut tarpeeksi aikaa ja rahaa). Sen sijaan bongasimme usean wallabyn eli pienikokoisen kengurun elävässä luonnossa, mikä oli jännittävää sekin! Lähimmillään wallabyt loikkivat muutamien metrien päässä meistä. Arkoja eläimiä ovat, mutta yksi niistä jäi tuijottamaan meitä kiinnostuneena, mikä tarjosi oivan valokuvausmahdollisuuden.
Onnistuimme toki bongaamaan myös pikkupingviinejä, jotka ovat kyllä tuttu näky kotialueellammekin. Ihan tosi! Kilometrin päässä nykyasunnoltamme voi nähdä pingviinejä. Ne asustelevat St. Kildan satamalaiturin päädyssä olevissa kallionkoloissa, ja tulevat esiin auringonlaskun aikaan. Lisäksi satamalaiturin päädyssä voi nähdä isokokoisia vesirottia.
 |
| Tapasimme wallabyn Phillip Islandilla |
 |
| Suloinen pikkupingviini Phillip Islandilla |
 |
| Ja pikkupingviini St. Kildan satamalaiturin kallioilla |
 |
| Pikkupingviineistä ja vesirotista kertova informaatiotaulu St. Kildan satamalaiturilla |
Sunnuntaina kävimme uudestaan Dandenong Rangesella, koska sinne pääsee helposti ja siellä oli vielä nähtävää. Kävimme mm. William Rickett Sanctuaryssa, eli kiviveistospuutarhassa. William Rickett eli Dandenong-vuorella vuosina 1898–1993, ja hänen patsaansa aiheet ovat hengellisiä tai liittyvät ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Patsaat olivat mielestäni todella kauniita! Ne sijaitsivat ulkona keskellä kallioita ja saniaispensaita, eivätkä missään tylsässä museossa. Jotkut patsaista oli muovattu pienikokoisiksi suihkulähteiksi, tai esimerkiksi postilaatikoksi.
 |
| Patsas Rickett Sanctuaryllä - tämä oli yksi suosikeistani |
 |
| Patsas Rickett Sanctuaryssa |
 |
| Tulppaanifestivaalit Dandenongissa (emme käyneet, mutta ihailimme ulkoapäin) |
Viikonlopun jälkeen itselläni on jatkunut työnhaku ja J:llä työt normaalisti. Työnhaun suhteen ei ole vieläkään tärpännyt, vaikkakin olen jo käynyt useassa rekrytoimistossa haastateltavana. Lieneekö syy huonossa sanavalmiudessani, kun täällä small talkia tunnutaan harrastettavan enemmän, kuin työhaastatteluissa Suomessa. :/ En ole mikään tuppisuu, mutta en ole koskaan ollut kovin supliikkikaan, varsinkaan jännittävässä tilanteessa. Suurimmalta osin haastattelut ovat olleet helppoja ja "normaaleja", mutta pari kertaa on heitetty käyttäytymistä arvioivia kysymyksiä, joita kammoan, sillä olen todella huono vastaamaan niihin.
Lisäksi Office-osaamistani ja kirjoitusnopeuttani on testattu pariin otteeseen, mistä olen saanut vain erinomaisia tuloksia. Erikoisin kokemus tähän mennessä oli eilen eräässä rekryfirmassa, jossa minun piti katsella 20-minuuttinen Occupational Health & Safety perehdytysvideo, jossa neuvottiin mm. yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta, miten nostaa painavia paperilaatikoita, välttää liukastumista toimistossa, tai mitä tehdä jos työkaveri leikkaa mattoveitsellä haavan käteensä (elävän esimerkin kera - naisen verisestä kädestä herkkähermoinen olisi voinut jo voida pahoin). Minusta kaikista videossa esitellyistä tilanteista selviää maalaisjärjellä, ja koko koulutus tuntui kummalliselta, mutta toisaalta enpä voi sanoa koskaan perehtyneeni toimistotapaturmien vuositilastoihin...
Ensiviikonloppuna muutamme uuteen asuntoon St. Kildassa. Kuvia tulossa!
Tervehdys uudelta bloginne lukijaltanne ja tervetuloa Melbourneen! Uusien tulokkaiden elämää on aina hauska seurata, ja kertokaa ihmeessä jos tarvitsette/haluatte vinkkejä kaupunkiin, ympäristöön, tapoihin tai muihin kummallisuuksiin :)
VastaaPoistaPs. Hienoja kuvia!
Heippa Sami, kiva kun tulit vierailemaan blogiimme! Hyvät vinkit on aina tervetulleita, olisi hienoa jos voisit heittää vaikka ideoita miten ja missä pääsisi verkostoitumaan uusien ihmisten (mieluiten about samanikäisten eli pari, kolmekymppisten) kanssa. Emme ole vielä ehtineet ystävystyä lokaaleiden tai muiden matkailijoiden kanssa, mutta se olisi kuitenkin mielestämme tärkeää!
VastaaPoistaMoikka. Täällä ilmottautuu myös uusi lukija :) Meidän WH-viisumi on jo käytetty 3v sitten ja nyt puuhailemme pidempiaikaisempaa viisumia. Toistaiseksi kuitenkin lueskelen kateellisena Aussiblogeja Suomesta käsin :)
VastaaPoistaNiin ja kiitti vinkistä pingviinien suhteen! Täytyykin ensi kerran suunnata St.Kildaan niitä bongailemaan. Phillip Islandin pingut olivat yksi kohokohdista meidän reissulla. Söpöjä otuksia :)
Heippa Virve, kiva kun eksyit blogiimme ja tervetuloa lukemaan! :) Toivottavasti saatte viisumit järjestymään. Australia on hieno maa asua, ainakin Melbournen ja varmasti muidenkin kaupunkien osalta :)
VastaaPoistaJep, kannattaa ehdottomasti nähdä hieman vaivaa ja kävellä St. Kildan satamalaiturin päätyyn, sillä se palkitaan. Tuntuu, että St. Kildan pingviinit ovat hyvin varjeltu paikallinen salaisuus, sillä missään matkaoppaassa en ole nähnyt niitä mainostettavan. Olen nähnyt niitä joka kerta kun olen siellä kävellyt, ja ne ovat joka kerta yhtä ihania!
-H
Onnea uuteen tai no, nyt jo vanhaan työhön! Ja tietenkin uuteen kotiin. :)
VastaaPoistaAjattelin kysellä sulta vähän vinkkejä tuohon työnhakuun. Olen nyt ollut Melbournessa kohta kuukauden ja hakenut kuumeisesti töitä. Takana on yli 10 vuotta asiakaspalvelukokemusta, matkailualan amk-tutkinto, 1-2 vuoteen respa/toimistokokemusta etc. ja mistään firmasta ei kuulu mitään. Eivät ole edes työhaastatteluun pyytäneet. Mitä kaikki rekryfirmoja kävit läpi? Rahat alkavat kohta loppumaan ja olisi aika kuumeisesti löydettävä töitä tammikuun puoliväliin mennessä. :) Kiitos jo etukäteen vinkeistä!
Heippa Kristanna, kiitos kommentistasi :)
VastaaPoistaTyönhaussa on melko normaalia, että firmat eivät soittele takaisin. Tärkeää on, että olet itse aktiivinen ja huolehdit jälkihoidosta, eli soitat perään heti seuraavana päivänä, kun olet hakemuksesi jättänyt.
Jos olet jo ollut aktiivinen ja tuntuu, että liiempi peräänsoittelu olisi jo ahdistelua, niin seuraava vinkkini on viilata CV viimeisen päälle. Täällä arvostetaan mahdollisimman yksinkertaista formaattia: kokemus ja opitut taidot kustakin työpaikasta selkeästi esitetty muutamalla bulletpointilla. Huolehdi, että CV:si on ytimekäs (mieluiten vain 2 sivua), äläkä turhaan esitä siinä kaikkia mahdollisia kesäpestejä vuodelta nakki ja muusi, vaan esitä vain viimeisimmät tai paikan osalta relevanteimmat ja esitä ne hyvin ja ytimekkäästi bulletpoint-listoina.
CV:n alkuun on suositeltavaa varsinkin rekrytoimistojen kautta haettaessa lisätä "Career goals" -osio, jossa esität lyhyesti parilla kolmella lauseella mitä uraltasi Australiassa tavoittelet tai mitkä ovat odotuksesi työpaikan suhteen.
CV:stä yleisesti, pidä huoli että teet useamman CV:n, jotka olet räätälöinyt eri haettavia paikkoja varten niin, että korostat niissä kunkin paikan kannalta olennaisia asioita. Minua eräs rekrykonsultti kehotti härskisti muokkaamaan suoraan CV:ssä olevia aiempien duunien titteleitä niin, että ne saavat työkokemuksen kuulostamaan imartelevalta. Suomessa tämä voisi tuntua huijaukselta, mutta täällä se toimii, ja kannattaa. Eli esim. jos hakisin Marketing Coordinator -nimikkeen hommaa, ja olisin tehnyt samankaltaista työtä aiemmin nimikkeellä Marketing Specialist, niin muuttaisin Specialist -sanan Coordinaattoriksi.
Tuo edellä mainittu oli osaltani kullan arvoinen vinkki. Sen jälkeen kun tämän hoksasin, ja räätälöin CV:ni hyvin, niin haastattelukutsuja alkoi tippumaan kuin sieniä sateella.
Mitä rekryfirmoihin tulee, ehdin rekisteröityä varmaan lähes tusinaan ennen kuin sain töitä. Hays, Geoffrey Nathan Connections, Hugo, Hoban, Horner... mutta näistä voin kokemuksena sanoa että kannattaa suosia pienempiä putiikkeja (näitä ovat esim. Agenda, Elle Belle ja Smaart), sillä niissä saat paljon henkilökohtaisempaa ja aktiivisempaa palvelua kuin isoissa putiikeissa, jossa ulkomaiselle Working Holiday viisuminuorelle lähinnä nyrpistellään nenää!
Työhaastattelu onkin sitten oma lukunsa. Kuten blogitekstissä mainitsinkin, täällä small talk on tärkeässä roolissa, joten on tärkeää jutella niitä näitä ja yrittää rakentaa luottamuksellinen suhde rekrykonsulttiin tai potentiaaliseen työnantajaan.
Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua. Ei kannata luovuttaa, olen varma että sinun taustallasi töitä löytyy- tarvitaan vain hiottu cv ja hakemuskirje sekä rutkasti aktiivisuutta.
-H