Täysin ulalla [taas] / Completely dumbfound [again]

Summary available in English - scroll down to end of post 

Kirjoittelin viimepostauksessa aksentista sekä vaikeuksistani ymmärtää eksoottisia aksentteja töissä, ja siihen liittyen on pakko kertoa taas eräästä hassusta sattumasta töissä.

Firmalla, jossa työskentelen on siis useita konttoreita Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Sekä yhdessä aussi- että Uuden Seelannin konttorissa työskentelee Jeff-niminen henkilö, enkä ole vielä oppinut erottamaan heitä äänen perusteella, joten kun langan päässä oli Jeff joka esittäytyi ilman sukunimeä, jouduin kysymään että "niin kumpi Jeff olikaan kyseessä?" Vastaukseksi tämä Jeff naljaisi, että "etkö sä siis erota aussiaksenttia Uuden Seelannin aksentista?!" Vastasin, että "sori vaan en vielä tässä vaiheessa", jota vastaan sain imitaation stereotyyppisestä aussiaksentista.

Kyseessä oli siis se Uuden Seelannin Jeff, joka oli ilmeisen huvittunut minun pihalla olostani. Vaikka Jeff ei verisesti loukkaantunutkaan, niin ilmeisesti sitten aussit ja Uuden Seelannin porukat eivät halua tulla sotketuiksi keskenään. Jeffien harmiksi menee varmaan vielä hetki ennen kuin opin erottamaan aksentit toisistaan, sillä en ole kauheasti päässyt olemaan tekemissä Uusi-Seelantilaisten kanssa.

Tämä ei jäänyt ainoaksi hassuksi tilanteeksi Uusi-Seelantilaisten kanssa, sillä eräänä toisena päivänä puhelimessa oli jälleen soittaja, jonka nimestä tai yrityksestä en oikein saanut selvää, mutta laitoin hänet kuitenkin kollegalle eteenpäin. Puhelun jälkeen kollega marssi tiskilleni ja ilmoitti huvittuneena, että olin ilmoittanut yrityksen nimen aivan päin metsää. Hän lisäsi naureskellen jotain aksenttiin ja kiwiin liittyen, ja jäin hölmistyneenä kysymään, että mikä ihme on "kiwi", sillä olin kuullut ko. sanan ennenkin, enkä ymmärtänyt mitä muuta se voi tarkoittaa kuin kiwi-hedelmää. Niinpä perehdyttäjäni joutui selostamaan minulle, että kiwi on kutsumanimi Uusi-Seelantilaiselle. On kuulemma myös Uuden Seelannin kansallislintu, ja jostain syystä sana on yleistynyt tarkoittamaan Uudesta Seelannista kotoisin olevaa.

Saanko esitellä kiwin, ja ei, tämä ei ole se hedelmä, vaikka yhtä pörröiseltä
näyttääkin. Kuva googlesta (Jessie Cohen/Smithsonian National Zoo)



Tuntuu, että viimeaikoina olen ollut pihalla tuon tuosta, sillä tänäänkin törmäsin sanaan tai termiin, joka ei oikein mennyt jakeluun ensikuulemalta. Minua siis pyydettiin tekemään kutsu työntekijöille firman pikkujoulujuhliin, joka oli mieluisaa puuhaa minulle (vaikka en oikein ymmärtänyt, miksi asiaa varten tarvitsi käyttää niin paljon aikaa- minulta toivottiin siis erillinen word-dokumentti jouluaiheisine kuvine päivineen- mutta mikäpäs siinä!)

Samalla pomo ja perehdyttäjäni rupesivat puhelemaan keskenään Kris Kringlestä ja siitä, järjestettäisiinkö se tänä vuonna. Kysyin ihmeissäni, että mikä ihme on "Kris Kringle". Jälleen perehdyttäjäni joutui valaisemaan minua eli täysin ulalla olevaa suomalaista: Kris Kringle tarkoittaa samaa kuin Secret Santa, ja se viittaa joululahjojen antamisperinteeseen esim. työpaikoilla. Kyseessä on siis leikki, jossa laitetaan kaikkien osallistujien nimet hattuun ja kukin nostaa hatusta yhden nimen ja ostaa tälle joululahjan (joka saa meidän juhlien tapauksessa maksaa max. $15), joka jaetaan pikkujoulujuhlassa nimettömänä. Ilmeisesti tämä leikki on yleinen esim. jenkeissä, briteissä ja Irlannissa (ja kaippa sitä Suomessakin harrastaetaan jossain muodossa, mutta ei ainakaan tuolla nimellä). Hassu nimitys tulee Wikipedian mukaan saksan Christkindl -sanasta, joka viittaa joulun lahjantuojaan.

Sellaista siis on tiedossa, kun pikkujoulumme pidetään perjantaina 9. joulukuuta. Jännää! Olen innoissani mukana, sillä pidän kaikenlaisista leikeistä. Toivon kuitenkin, että saan hatusta naisen nimen tai muuten joudun pyytämään konsultointia J:ltä, sillä minulla ei ole aavistustakaan mitä ostaa vieraalle miehelle joululahjaksi 15:llä dollarilla - tai siis mitä Kris Kringle säkissään toisi onnekkaalle miespuoliselle lahjansaajalle.

Tässäpä vielä teille äskettäin ottamani kuva St. Kilda Roadilta
(katu, jota tallaan päivittäin töihin ja lounaalle)

Ja tässä töissä vessan ikkunasta ottamani maisemakuva :)



Summary in English

Last time I wrote about accents and this time I want to tell you again about a couple of funny things related to accents and misunderstandings.

So, the first misunderstanding took place when I confused a New Zealander with an Aussie on the phone, since we have employees in both places by the same names. It was the New Zealander and he was a little unhappy that I had confused him with the Aussie.

Furthermore, I made another mistake when I didn't understand properly what a New Zealander was saying on the phone. At that time I became acquainted with the term "kiwi", which apparently is used to refer to New Zealanders. I had no idea it had another meaning besides the fruit.

Today I also ran across a new term, Kris Kringle. When my colleague and boss mentioned it, I had no idea what they were talking about. So my colleague had to explain to me that it's a game also known as Secret santa, where you put all the names of the employees (or some other group) in a hat, do a drawing and buy a gift to the one whose name you got. The gifts are then distributed anonymously in the Christmas party.

We sometimes do a similar thing in Finland, but never heard the term Kris Kringle before. Anyway, I'm looking forward to it, as I always love a game. However I do hope I draw a woman's name, because I have no idea what to buy a male colleague with 15 dollars!

Työkulttuurishokista parantelua / Recovering from work culture shock

Summary available in English - scroll down to end of post

Ensimmäinen työviikkoni on nyt takanapäin ja tähän mennessä ollut hyvä fiilis, vaikka täytyy kyllä sanoa, että sain kokea varsinaisen työkulttuurishokin heti ensimmäisenä päivänä! Vertailukohtani on siis ensimmäinen vakiduuni- sekä kesätyöpaikkani Suomessa (firmoja en viitsi mainita nimeltä, mutta sen verran voin sanoa, että kyseessä on kaksi kansainvälistä ja tunnettua suuryritystä).

Eli siis verrattuna näihin mainittuihin aiempiin organisaatioihin, uudessa työpaikassani tuntuu olevan melkoisen rento ja leppoisa meininki. Jutellaan niitä näitä, vitsaillaan. Oudoimmalta on tuntunut se, kun pomoni häpeilemättömästi solvaa nykyistä toimistoassistenttia (eli sitä, kenet tulen korvaamaan - on vielä töissä perehdyttämässä minua pari viikkoa), mutta koko solvaus on kuitenkin vain leikkimielistä naljailua, jota esiintyy myös muiden työntekijöiden välillä. Tällainen käytös olisi ollut täysin ennenkuulumatonta missään firmassa, jossa olen Suomessa työskennellyt. Täkäläisillä taitaa olla vain täysin erilainen huumorintaju. Duuniporukan vitsailuun tottumista vaikeuttaa  se, että olen aina ollut naiivi ihminen, joka ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti. Niinpä minulle naureskellaan usein, kun ymmärrän minulle sanotun täysin väärin. En ole kenellekään katkera asiasta, hämmennyn vain tästä johtuen, ja tunnen oloni epämukavaksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin selvinnyt hyvin ja erilaisesta huumorista huolimatta kaikki työkaverit ja pomo vaikuttavat mukavilta ja avuliailta. Suurin ongelma minulle on oikeastaan ollut puhelimeen vastaaminen, mikä on yksi vastuistani toimistoassistenttina. En useinkaan saa kunnolla selvää soittajan ja yrityksen nimestä, varsinkaan jos soittaja puhuu jotain muuta kuin perusaussi/jenkkiaksenttia. Siksi joudun kysymään nimeä uudelleen monta kertaa, ja saatan silti kirjoittaa tai sanoa nimet edelleen väärin. Eräs työkaveri huomautti jo minulle huvittuneena, miten olin toistuvasti esitellyt erään tietyn soittajan hänelle väärin, soittajan erikoisesta aksentista johtuen.

Olen usein pohtinut, miltähän oma aksenttini mahtaa täkäläisille vaikuttaa. Olen aiemmin saanut monenlaista palautetta. Joskus minua on luultu jenkiksi tai aussiksi, toisinaan saksalaiseksi. Yllättävän usein kuitenkin keskustelukumppani arvaa syntyperän skandinaaviksi (näin kävi esim. kun sattumalta juttelin Melbournen keskustassa hississä erään iäkkään miehen kanssa). Omasta mielestäni arkipuheessani ei ole erityisen selvää korostusta, mutta heti jos sanasto on erikoisempaa tai minulle tuntematonta, aksentti pääsee esiin. Lisäksi tavaan kai sitten kirjaimia  jotenkin oudosti, sillä DHL:n aasialaisen näköinen lähettinainen piikitteli kärkevästi aksenttiani viimeviikolla, kun jouduin toistamaan nimeni hänelle useaan kertaan ennen kuin hän sai sen kirjoitettua oikein. (Olen muuten huomannut, että täällä "H" lausutaan "Haeich" eikä "Aeich", kuten itselleni on koulussa opetettu. Tavaamisen helpottamiseksi olen tosin opetellut toistamaan nimeni myös standardein puhelinaakkosin).

Mutta siis, takaisin aiheeseen, eli organisaatiokulttuurien eroihin. Täällä siis porukka tuntuu juttelevan niitä näitä paljon enemmän kuin mihin olen tottunut. Aiemmissa työpaikoissani tapana oli lähinnä moikata aamulla ja vaihtaa ehkä pari sanaa viikonloppuun liittyen, mutta muu taukojen ulkopuolinen, muutamaa minuuttia pitempi jutustelu olisi todennäköisesti tulkittu vetelehtimiseksi. Toinen merkittävä ero liittyy lounastaukoon. Vastapainoksi kasuaaliin jutusteluun avokätisesti käytetylle ajalle, täällä monelle lounas tuntuu tarkoittavan kotoa tuotua evässämpylää koneen ääressä/työn lomassa nautittuna. Näin on sekä omalla että J:n työpaikalla. Tämä on tuntunut meistä molemmista oudolta: miten porukka jaksaa paiskia koko päivän töitä yhden pienen evässämpylän tai parin take-away sushirullan voimin? Me olemme tottuneet kanttiiniruokaloihin ja niiden runsaisiin buffetaterioineen lisukesalaatteineen ja -leipineen. Ennenkuulumatonta, että eväsleivällä jaksaisi elää koko työpäivää.

Olen toistaiseksi käynyt lounaalla jossain läheisessä lounaskahvilassa tai Subwayssa, nauttien antimekseni kiinalaista, sushia tai subeja. En ole keksinyt vielä muuta ratkaisua, sillä lounastaukoni on tunnin mittainen, eivätkä työaikani tietämäni mukaan jousta paljoakaan. Pitää katsoa, miten homma lähtee jatkossa muotoutumaan. Tosin täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisi kiva päästä kotiin aikaisemmin, niin lounastauolla on mukava kävellä vilkasta ja vehreää St. Kilda roadia pitkin ulos syömään, varsinkin aurinkoisina päivinä. Työpaikkani sijaitsee siis em. kadulla, joka on iso keskustaan vievä katu, minkä toisella puolella on kaunis Albert-puisto tekojärvineen. Näkymät toimistostamme (10. kerroksesta) puistoon, tekojärvelle ja keskustaan ovat todella kauniit (harmi vain, etten pääse niistä paljoakaan nauttimaan, sillä istun vastaanotossa toimiston sisäpuolella).

Tulipas tästä työaiheinen postaus. Vastapainoksi lopuksi vielä muutama sana tänäviikonlopun ohjelmasta. Kävimme eilen Healesville Sanctuary -eläinpuistossa, joka sijaitsee Yarra-laaksossa n. 65 kilometrin päässä Melbournesta. Puistossa oli paljon australialaisia eläimiä (wallabyja, kenguruita, koaloja, vesinokkaeläimiä, tasmanian tuholaisia yms.), ja toisin kuin monissa eläintarhoissa elintilaa oli melko paljon ja joidenkin eläinten, kuten lintujen ja wallabyjen kanssa pääsi kävelemään samassa tilassa. Hauska paikka, vaikka pääsymaksu olikin mielestäni melko kallis ($25 aikuiselta). Bumeranginheitto- ja didgeridoon soittoesitykset puistossa olivat mukava lisä eläinpainotteiseen päivään (bumeranginheitto näytti muuten hauskalta. En vielä saanut J:tä taivuteltua ostamaan meille bumerangia, mutta haluan vielä joku päivä kokeilla sen heittoa, ja selvittää onko se yhtä helppoa kuin miltä se näyttää!)

Tämä kuva on Googlesta, kun minulla ei ole vielä omaa, mutta antaa
suuntaa toimistomme sijainnista (oikea reuna) ja näkymistä (vasemmalla Albert-puisto)

Dingo Healesville Sanctuaryssa

Hauska sininokkainen sorsa Healeasville Sanctuaryssa

Kenguru laiskotteli Healesville Sanctuaryssa

Yarra-laakson näkymiä (paikka oli todella upea viinitiloineen. Harmi, etten saanut
tämän parempaa kuvaa, sillä parhaat näkymät vilahtivat ajaessa ohi)



Summary in English

Well, my first week at work is now over, and I thought I'd write you guys a couple of lines regarding my experiences. I must say the organization culture in the company where I now work is completely different from what I have experienced in Finland. People seem to chit-chat more, and my boss openly mocks the current administrative assistant (whom I will replace), but just in a joking fashion. It confuses me, because I never saw this kind of behavior in the companies I worked in Finland.

However, I'm still settling in just fine, little by little, I guess. l have a lot of troubles answering the phone though, because I often find it hard to make out what the people on the phone are saying if they speak in exotic accents. I wonder what my own accents seems  like to the native aussies?

One big work-related difference between Australia and Finland seems to be the lunch break. At my and J's workplaces most people seem to just have a sandwich for lunch while they work. We don't understand how these people get by the whole day with just a sandwich or a couple of sushi rolls, since we're used to eating a full buffet lunch at a company lunch cantine. So I've been eating out just by myself lately, spending an hour strolling along St. Kilda Rd and eating some Asian food or subs. I'd like to have a shorter lunch break and leave earlier, but I still must say I enjoy walking in the neighborhood.

To finish just a couple of words about this weekend. Yesterday we went to Healesville Sanctuary in Yarra Valley. It had a lot of Australian animals, like kangaroos, wallabies, koalas, platypuses, etc. It was pretty exciting and we also got to see a boomerang and didgeridoo performance (I really want to learn to throw a boomerang!!)

[Iloisia] Muutoksen tuulia! / [Happy] Changes in the air!

Summary available in English - scroll down to end of post 

Tänään meillä on iloisia uutisia kerrottavana!

Ensinnäkin olemme nyt muuttaneet ja asustelleet onnellisina uudessa asunnossamme, joka sijaitsee siis n. kilometrin päässä edellisestä, edelleen St. Kildassa lähellä Melbournen keskustaa. Asuimme aikaisemmin lähempänä St. Kildan Fitzroy-katua, johon ehdimme tykästyä eläväisyyden, runsaan ravintolatarjonnan sekä lähellä sijaitsevan supermarketin ja elokuvanvuokrausautomaatin johdosta. Tästä syystä huolestuin vähän, miten viihdymme uudessa asunnossamme joka on vähän syrjemmässä, mutta hyvin on mennyt. Läheltä kulkee ratikka keskustaan ja kaikki on edelleen suhteellisen lähellä, mukaanlukien upea Albert-puisto, jossa voi juosta n. 6 kilometrin lenkin kauniin tekojärven ympäri, ihaillen taustalla kohoavaa keskustan pilvenpiirtäjien silhuettia.

Vehreä etupiha

Olohuoneemme, ovet takana vievät makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen; keittiö oikealla

Tältä näyttää myös vehreä kotikatumme!

Ainut huono asia asunnossamme lienee kylmyys ja kosteus. Onneksi täällä on kuitenkin peräti yksi patteri olohuoneessa, jonka J sai toimimaan. Kosteudelle ei voi kuitenkaan mitään, ja se häiritsee siinä mielessä, että a) vaatteet vaativat jopa 5 päivää kuivuakseen sisällä (onneksi on kuitenkin kuivausrumpu ja ulkona naru), ja b) minun, siis H:n, luonnonkihara tukkani menee pörheäksi ja otsatukkani kihartuu naurettavan näköiseksi laineeksi, johon ei auta föönaaminenkaan.

Hämppikset ovat myös vähän ruvenneet pelottamaan, kun näin mustan lukin näköisen yksilön vessassamme, ja ilmeisesti ne viihtyvät myös pihalla olevassa kuivaustelineessä (mistä syystä olenkin yrittänyt, tosin turhaan, saada vaatteita kuivumaan sisällä). Enemmän kuitenkin säikähdin öisestä kohtaamisesta rotan näköisen olennon kanssa. Olin tulossa myöhään kotiin ilmaiskeikalta, ja kuulin outoa rapinaa. Pihamme puuaitaa pitkin juoksi n. 50 cm pitkä, rotan näköinen olento, joka kiipesi aidan viereiseen puuhun ja jäi oksalle kyyhöttämään, tuijottaen minua kiiluvilla silmillään. Ötökällä oli karvattomat korvat ja se muistutti paljonkin jättiläismäistä rottaa. Olin kauhuissani, oli vähintäänkin pelottavaa nähdä sellainen ötökkä keskellä yötä kotipihallaan!

Kirjoitin kokemuksestani myöhemmin vuokranantajallemme (joka siis asuu normaalisti asunnossamme), joka vastasi hyväntuulisesti saaneensa hyvät naurut viestistäni, ja totesi että kyseessä on opossumi; pörröinen otus, joka vastaa kai enemmän oravaa, kuin rottaa. Harmiton periaatteessa, mutta tuhoaa kai puita ja pensaita kaupunkiasustusalueella. Pikaisen googletuksen perustella selvisi myös pari muuta faktaa: opossumi on pussieläin, ja se on aktiivinen nimenomaan öisin - päivisin se ilmeisestikin nukkuu puunkoloissa.

Juuri tämmöiseen ötökkään törmäsin etupihallamme
(Kuva Wikipediasta/Adam J.W.C)

Mutta se opossumeista, ajattelin vielä kertoa viimeviikonlopusta. Teimme taas päiväretken: tällä kertaa kävimme Morningtonin niemimaalla, joka sijaitsee n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Morningtonissa on mm. hienoa luontoa, eläinpuistoja, puutarhoja ja pensassokkeloita (miksi niitä tuntuu olevan joka paikassa?), rantoja, patikkareittejä ja jylhiä näkymiä. Ajoimme 305 metriä korkealle Arthurs Seat -vuorelle, kävelimme läheisessä puistossa ja ihailimme maisemia, sekä kävimme myös Cape Shanckissä  ja niemimaan kärjessä Point Nepeanissa. Cape Shanckissä oli majakka ja hieno kävelyreitti kallioita pitkin, Point Nepeanissa puolestaan iso ja aaltoisa ranta.

Vaikka pidinkin maisemista ja kävelyreiteistä paljon, niin päivän kohokohta taisi kuitenkin olla viimeinen etappimme, Peninsula Hot Springs eli Niemimaan kuumat lähteet -kylpylä. 20 dollarin sisäänpääsymaksu antoi pääsyn ulkoilmassa sijaitseviin altaisiin, joita oli vähintään tusinan verran eri lämpöisinä (35-45 astetta). Löytyi mm. tippukiviluolalähde sekä näköalalähde, ja hauska jalkapohjia hierova, pyöreillä pikkukivillä vuorattu kävelyallas. Lisäksi paikasta olisi löytynyt saunakin, jossa emme kyllä käyneet, sillä huomasimme asian vasta lähtiessämme. Olimme joka tapauksessa mielissämme, että päätimme tulla lähteille myöhään illalla, sillä tunnelma oli todella romanttinen: vaikka olikin hiukan viileä, lähteissä oli ihanan lämmin, ja tunnelmavalaistus, kirkas tähtitaivas ja heinäsirkkojen siritys takasi unohtumattoman kokemuksen. Mikä ihana paikka täydelliseen rentoutumiseen luonnossa patikoinnin jälkeen!

Värikäs lounaspaikkamme Dromana-kylässä

Näkymiä Arthur's Seat -vuorelta

Pikkuinen sorsanpoikanen Arthur's Seat -puistossa

Sorsalampi  Arthur's Seat -puistossa

Cape Shanck

Point Nepeanin ranta

Pelleilyä Point Nepeanin rannalla
(nuo "pupunkorvat" ovat jättimäisiä simpukoita, joita oli rannalla paljon!)



Peninsula Hot Springs - täydellisen rentoutumisen tyyssija (kuva googlesta)



Mainitsin muuten tämän postauksen alussa, että meillä on useampi iloinen uutinen, ja jos jäitte odottamaan sitä toista iloista uutista, niin kärsivällinen lukemisenne palkitaan ja voin ilokseni kertoa nyt, että olen saanut töitä! Maanantaina aloitan toimistoassistenttina kansainvälisessä firmassa, ja työpaikkani sijaitsee vaivaisen parin kilometrin päässä asunnoltamme. Pesti vaikuttaa mukavalta ja monipuoliselta; ei olisi parempaa voinut toivoa. Ja mitenkä sen sitten sain? Ironista kyllä, en yhdenkään rekrytoimiston kautta, vaikka olinkin jo ehtinyt rekisteröityä tusinaan. Olin ladannut CV:ni seek.com.au -palveluun, joka on siis hyvin samantapainen, kun Suomessakin oleva Monster. Kyseinen firma otti minuun suoraan yhteyttä ja pyysi haastatteluun, myöhemmin tarjosi paikkaa. Kävi siis erinomaisen hyvä tuuri!

Summary in English: 

Today we have some great news to tell you!

First of all we have moved in our new apartment, just one kilometer away from our previous one close to Fitzroy street. The new apartment is nice and spaceous, and we like it very much, except for the cold and humid air (it really is so humid that it can take up to 5 days for clothes to dry inside, which is a bit annoying). Just a bit worried about spiders, but my encounter with a small black spider in the toilet was nothing compared to what I saw in the front yard a couple of days ago when I was returning from a gig late at night. A giant (50 cm) rat-looking creature ran on the fence and then up a tree, staring at me creepily. Turned out it was an opossum, not a rat. It's a marsupial and a nocturnal animal, which stays in tree hollows during daytime.

Last weekend we went to Mornington Peninsula, a beautiful place with great walks, beaches and clifftop views. Perhaps the most enjoyable part of the day was when we visited Peninsula Hot Springs after a day in the outdoors. It was a gorgeous place, with several warm pools in the open air. The darkness of the night, romantic lightning, starry sky and cricket sounds made it an unforgettable experience. What a great place to relax after a day of bushwalking!

So what about the other great news? It's that I (H) have finally gotten a job! I'm starting as an administrative assistant in an international company just 2 kilometres away from our home. It's a varied role and I'm really excited about it!