G'day, mates!

Australia on todella kaukana Suomesta, käytännössä pallon toisella puolella. Ausseissa asustelee kaikenlaisia niljakkaita ötököitä, kuten käärmeitä ja hämähäkkejä. Siellä on tukahduttavan kuuma kesäisin, ja UV-säteily on voimakasta ja vaarantaa ihon. Ruoka on Ausseissa kallista: banaaneista saa pulittaa 27 dollaria/kilo, ja litra hyvää jäätelöä voi maksaa jopa 10 dollaria. Ja järkeviä, akateemisesti koulutetulle sopivia töitä on Ausseseista vaikea saada, ainakin jos tulee maahan helposti saatavalla Working Holiday -viisumilla, kuten useimmat nuoret tekevät.

Siitä huolimatta tämä tuore aviopari (molemmilla ikää 20 ja risat) päätti pakata laukut ja suunnata Ausseihin. Olemme molemmat matkustelleet jo lapsuudessa paljon, ja ehkä aiemmat hienot kokemukset ulkomailla ovat saaneet molemmat janoamaan niitä lisää. Olimme yhtä mieltä siitä, että halusimme lähteä, ja tilaisuutemme oli nyt tai ei milloinkaan. Molemmilla oli Suomessa hyvät työpaikat arvostetuissa yrityksissä. Olimme silti valmiita jättämään ne taaksemme. Anoimme Working Holiday -viisumimme jo kesäkuussa, jolloin kummallakaan ei ollut vielä hajuakaan, missä tulisi työskentelemään tai löytyisikö töitä. J:lla kävi hyvä tuuri, sillä hän sai Melbournesta muutamaksi kuukaudeksi liiketoiminnan kehitykseen liittyviä töitä suomalaisesta yrityksestä, jossa hän työskenteli aiemmin. H:lla eli minulla ei ollut niin hyvä tuuri, mutta irtisanouduin kaikesta huolimatta liikejohdon konsultoinnin tehtävistä lähteäkseni maailmalle.

Sillä tiellä nyt sitten ollaan, tai sen tien alussa. Elokuussa menimme naimisiin ja viikko sen jälkeen lensimme Hong Kongiin "häämatkalle", jossa viivyimme viikon. Hong Kong oli tähän aikaan läkähdyttävän helteinen ja hektinen kuten aina, mutta kuitenkin ihan mahtava paikka! Hong Kongista jatkoimme matkaa aurinkoisen keväiseen Sydneyyn, jossa viivyimme viikon nähtävyyksiä kierrellen. Nyt olemme Melbournessa, uudessa kotikaupungissamme (kotikaupunki siis ainakin seuraavaksi pariksi kuukaudeksi), johon saavuimme maanantaina. Asumme budjettihotellissa ja yritämme löytää vuokra-asuntoa.

Fiilikset? Itselläni on ainakin (vielä) sellainen olo, että mikäs täällä olessa! Mukavaa, jännittävää, erilaista. Toki kaikenlaiset asiat, kuten asunnon ja ennen kaikkea töiden löytäminen huolettavat, mutta siihen pitäisi varmaan vain asennoitua paikallisen suosikkisanonnan "No worries!" mukaisesti. J:sta Aussit on kuin pikku-Amerikka, englannilla pärjää, palkkataso on hyvä, sivistynyt maa. Häntä huolettaa puolestaan se, että täällä on niin rattoisaa, ettei täältä haluakaan lähteä ollenkaan pois (näin on ainakin jollekulle muullekin käynyt siitä päätellen, että jo Sydneyyn saapuessa rajavartija myhäili meille, että odottakaahan vaan, ette halua lähteä täältä vuoden kuluttua pois).

Mutta jos negatiivisiin puoliin palataan, niin molemmille tuli kyllä täällä Melbournessa yllätyksenä se, miten kylmä täällä voikaan keväällä olla! Vaivaiset 16 astetta lämmintä, tihkusadetta ja kylmä puhuri, joka pureutuu nenästä varpaisiin. Ei varmaankaan juurikaan eroa säästä etelä-Suomessa tällä hetkellä. Mutta se mikä täällä lohduttaa on, että kesä on vasta tuloillaan! Eiköhän tämä tästä parane; siis sään, asunnon, töiden ja kaiken suhteen. Toivotaan niin! Tästä blogista voit seurata miten meille täällä käy, vai palaammeko maitojunalla takaisin parin kuukauden kuluttua. Jaamme kokemuksia ulkomailla asumisesta, matkoistamme, ja muita havaintoja. Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan elämään Australiassa!

Helsinki - Melbourne. Onko tämä jokin enne? :D
Nämä olympialaisportaat löytyivät Hong Kongista läheltä hotelliamme

Ja toivottavasti näitä niljakkeita näemme jatkossakin vain eläintarhassa

Darling harbour, Sydney

Wool - Loo - Moo - Loo (Wolloomolloo), alue jossa Sydneyn hostellimme sijaitsi.
Pisteet sille, joka tietää kuinka tuo äännetään.

Oopperatalon nurkalla oli kuvia ja testimoniaaleja paikan faneilta

Mikäs nöpönenä se siinä vasemmalla! No ei oikea krokotiili ainakaan, onneksi :)

 

Pariskunta itse Sinisillä vuorilla