Sosiaalista sulkapalloa ja sählyä Melbournessa

Ajattelin hieman kirjoittaa Melbournen urheilutarjonnasta, johon on tullut tutustuttua. Viikoittain käyn pelaamassa pelaamassa ns. sosiaalista sulkapalloa läheisessä Albert Parkin urheilukeskuksessa. Australiassa on paljon harrastesulkapallokerhoja, jonne jokainen on tervetullut pelaamaan tasosta riippumatta. Klubin toimihenkilöt rahastavat ennen pelien alkua, minkä lisäksi he aikatauluttavat pelit (pelimuoto neluri). Pelaaminen on kohtuuhintaista, sillä 2h-2.5h kertamaksu on jäsenille 5 dollaria ja kertavierailijoille 8 dollaria. Vuoden jäsenmaksu on noin 35 dollaria. Erityisesti ensimmäisellä kerralla kummastutti, että hintaan sisältyy sulkapallot (ei nylon). Tosin yhteen 15min kestävään otteluun on periaatteessa varattu vain yksi pallo, mutta useimmiten sillä on pärjännyt. Pelien taso on vaihteleva, mutta useimmiten kohtalainen. Onneksi aikataulutuksessa otetaan huomioon pelaajien taso.

Otteluohjelman julkaisu

Hienointa pelaamisessa on ollut pelaajien monipuolinen tausta. Pelien välissä on pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uusista kulttuureista. Olen tutustunut muun muassa intialaisiin, malesialaisiin, filippiiniläisiin, paikallisiin, britteihin ja etelä-afrikkalaisiin.

Ensimmäisen ottelun alkulämmittely

Sulkapallon lisäksi olen päässyt jatkamaan golfharrastustani ostettuani mailat pari viikkoa sitten. Tiesin ennen Suomesta lähtöä, että golf on Australiassa halpaa ja kuulopuheet pitivät paikkaansa. Täällä julkisilla golfkentillä kierros maksaa noin 15-20 euroa ja kentät ovat erittäin hyvässä kunnossa ainakin näin keväällä. Täällä golf on koko kansan laji, minkä vuoksi täällä ei vaadita green cardia, tasoituskorttia tai jäsenseuraa. Golfetiketistä ei ole tietoakaan ja uset pelaajat käyskentelevät kentällä farkuissa ja t-paidassa. Suurin harmi on, että kentälle pääsee ilman, että säännöistä tietää yhtään mitään, minkä seurauksena pelaaminen voi olla ajoittain vaarallista erittäin. Väylät ovat lähellä toisiaan ja osa pelaajista ei hallitse pallooan, eivätkä ymmärrä huutaa ”fore” pallon karatessa.

Golfkentällä todella outoa oli, että joillakin kentillä ei rangea harjoitteluun tai mikäli sellainen on, korillinen palloja maksaa 12 dollaria. Myöskin on pakko todeta, että golfmailat ovat täällä suhteettoman kalliita. Käytettyjäkin mailoja edullisesti on vaikea löytää.

Golfia Malvern Valley Public Golf Coursella

Kentät ovat hyvässä kunnossa bunkkereita lukuunottamatta

Kävin myös kokeilemassa miltä sählyn pelaaminen maistuu Australiassa. Sählypallo pysyi vanhasta tottumuksesta lavassa muutaman vuoden tauonkin jälkeen. Melbournessa sählyn pelaaminen on arvatenkin erittäin harvinaista ja peliporukan löysin suomalaisen kaverin kautta. Pelaamassa oli noin 12 henkeä, joista 3 oli suomalaisia. Muutama paikallinen maahockeyn pelaajakin oli mukaan saatu houkuteltua. Pelaaminen maksoi 5 dollaria ja pelit kestivät 1.5 tuntia. Jokaviikkoista harrastusta sählystä ei tullut, sillä pelipaikka sijaitsee noin 35 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

Sählyä Melbournessa

Niin amerikkalaista / It's so American

Summary available in English - Scroll down to end of post 

Hieman häpeillen tunnustan, että yksi iltaisista rentoutumistavoistani on lueskella naisten juorulehtiä, kuten esim. Woman's Dayta, joka ilmestyy viikottain - vähän niinkuin Me Naiset tai Anna. Täällä naisten viikkolehdissä on kuitenkin huomattavasti enemmän julkkisjuoruja kuin suomalaisissa sukusisarissa. Varsinkin Brittien kuninkaallisia koskevat jutut ovat joka lehden vakioaiheita (jokainen yksityiskohta, kuten Katen ohimossa nähtävillä ollut arpi raportoidaan yksityiskohtaisesti).

Woman's Dayssa vakiotavaraa ovat myös reseptit, ja halusin kirjoittaa tästä aiheesta erityisesti siksi, koska eräässä äskettäin ilmestyneessä lehdessä oli oudoimpia syntymäpäiväkakkuja, mitä olen ikinä nähnyt. Vai mitä itse olette mieltä sokerikuorrutteella ja -massalla kuorrutetusta merenneito-Barbie-nukesta?? Minusta kakkujen kuvia oli hauska katsella, mutta en voi uskoa, että niitä julkaistaan reseptien kera. Siis värkkääkö joku täällä oikeasti tuollaisia lastenkutsuihinsa? Koska en ole törmännyt tällaiseen ilmiöön Suomessa, niin ajattelin että hauska jakaa se tässä.

Merenneito-Barbiekakku. Reseptin mukaan menee 3 tuntia 10 minuuttia valmistaa.

Viidakkokakku. Valmistuu reseptin mukaan 2 tunnissa. Öh joo, ehkä ammattileipurilta?

Voisin kuvitella, että tämäkin ilmiö on amerikkalaista perua, sillä jotkut tavat tai perinteet tuntuvat täällä hyvin amerikkalaismaisilta. Esimerkkinä joulu, jonka lähestymisestä tulee pakosti tietoiseksi jos liikkuu kaupoissa vähääkään. Hiljattain David Jones -tavaratalossa mainostettiin järjestettävän joulutilaisuus joulupukkeineen, ja ajattelin piipahtaa tapahtumassa saksalaisen ystävättäreni kanssa, sillä se oli ilmainen. Huvittavaa oli, että meidän molempien ennakkomielikuvat tapahtuman luonteesta eivät osuneet lähimaillekaan oikeaan. Kuvittelimme, että tavaratalossa olisi iso kauniisti koristeltu joulukuusi, jonka edessä joulupukki istuisi hienossa asussaan ja pitäisi lapsia vuoron perään sylissään, kauniiden joululaulujen soidessa taustalla. Mutta ei, ei sinnepäinkään! Tapahtuma oli ulkona tavaratalon edessä, auringon porottaessa kirkkaana taivaalta. Joka paikassa oli värikkäitä ilmapalloja ja räikeisiin punavihreisiin asuihin pukeutuneita hauskuttajia. Lavalla hyppi Puuhapete kavereineen hirvittävän möykkämusiikin tahtiin. Siis mitä ihmettä?? :D

Eurooppalaisena voi olla vaikea päästä aitoon joulutunnelmaan täällä, sillä minusta tuntuu ainakin siltä, että joulusta on tehty räikeä show amerikkalaismaiseen tapaan. No, jos joulun tulosta ei voi iloita, niin ainakin voi iloita kesän tulosta! Tai siis upeasta keväästä. Kaikkialla on niin kaunista, ja puiden lehdet loistavat niin kirkkaan vihreinä. I love it!

Keväänvihreää kotikadullamme



Summary in English

I'm a bit ashamed to admit I read the Woman's Day and other women's gossip magazines in the evenings, when I want to relax. These magazines often have more stories about celebs than Finnish women's magazines. There's a lot of stories about the UK royalties, and every detail regarding Kate, William, Pippa etc. are reported. Another thing which Women's Day always has is food recipes. One recent magazine had recipes for children's birthday cakes. I was so dumbstruck to see a cake made out of a Barbie doll!! Is it just me, or is it a bit over the top?

I thought it's fun to look at pictures of the cakes, but there were not only pictures but also recipes for them! I just can't believe someone would actually go through the trouble of making a thing like that! These kind of cakes are unseen in Finland, and I thought it might be interesting to share this detail with you. I think it is some kind of American thing, as is Christmas here, too. I recently went to David Jones to see a Santa Claus event, and it turned out to be completely different from what I imaged. Balloons, bright colors, performers wearing super-tacky red and green outfits, Bob the Builder, disco music! This was very different from the Christmas we celebrate in Finland. It was interesting to see, but unfortunately I couldn't quite get in Christmas mood with the show.

Mahtava viikonloppuroadtrip / Our Great "Great Ocean Road" trip!

Summary available in English - scroll down to end of post 

Pahoittelen pientä päivitystaukoa! Allekirjoittanut (siis H) on "kahden blogin loukussa", eli piti henkilökohtaista blogiakin välillä päivitellä vähän, ja tuntuu että illat ja viikonloput ovat joskus liian lyhyitä kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisi!

Mutta asiaan. Minun on pitänyt jo jonkun aikaa postata viimeisin matkakertomus, sillä kaksi viikkoa sitten taitoimme reilut 600 kilometria Great Ocean Roadia Warrnambooliin ja takaisin St. Kildaan Princes-moottoritietä. Great Ocean road on parisataa kilometria pitkä kiemurteleva tienpätkä, joka alkaa Geelong-nimisestä kaupungista n. tunnin päässä Melbournesta. Great Ocean Road on paikallinen "must" turistinähtävyys, sillä se tarjoaa paitsi hulppeita meri- ja laaksomaisemia, myös mahtavia luonnonpuistoja ja patikkareittejä matkanvarrella, sekä viehättäviä uneliaita pikkukyliä meren rannalla.

600 km ajoreittimme (menoreitti lilalla, tuloreitti punaisella)

Geelong on kaunis pieni kaupunki, jonka nimesin stadilaisena leikkistästi paikalliseksi Lahdeksi (J olisi kutsunut Keravaksi. :P En ole asukaslukuja verrannut yhtään, että nämä ovat vain hatusta heitettyjä lempinimiä. Mutta siis kuvastaa sitä, että kaupunki on Melbournelle pieni lähinaapuri.) Geelongissa oli ihastuttavia pikkupuoteja, kiva ostoskeskus sekä kaunis ranta ja satamalaituri, joita olisi mielellään tutkiskellut enemmänkin. Valitettavasti meillä ei siihen ollut aikaa, sillä matkaa oli taitettavana se reilut 600 kilometria, joten ehdimme ainoastaan tekemään myöhäisen iltakävelyn keskustassa ja rannalla, ennen kuin piti painua petiin nukkumaan minkä jälkeen jatkoimme välittömästi aamulla matkaa. Tämä ei harmita kuitenkaan liiemmin, sillä voimme ajella Geelongiin vielä uudestaan, kun se sijaitsee niin lyhyen matkan päässä kotoa.

Ihania posliinipatsaita lahjatavaraliikkeen näyteikkunassa Geelongissa

Hauskoja puuveistoksia Geelongin rannalla ilta-aikaan

Mutta siis Geelongista matka jatkui Lorne-pikkykylän suuntaan kovan sateen piiskatessa tuulilasiin. Mieli oli yhtä maassa kuin sää- olimme varanneet jo motellin, joten takaisin ei viitsinyt kääntyä, vaikka taivas oli aivan harmaan pilvipeiton verhoama. Mutta onneksi sade oli yhtä ohimenevää kuin normaalistikin Melbournessa, ja Lorneen päästyämme ei satanut enää tippaakaan, vaikka sää olikin viileä. Helpotuksen huokaus! Lornessa syötiin hamppareita lounaaksi ja jatkettiin matkaa vesiputouksille. Sieltä suuntasimme Kenneth Lake -nimiselle alueelle, jossa bongasimme lähes tusinan koaloita korkeiden eukalyptuspuiden latvoissa. Myöhemmin tapasimme koaloita tien varressa pariin otteeseen, emmekä tietenkään malttaneet ajaa mahtavien valokuvaustilaisuuksien ohi. Saimmepa mainion videonpätkänkin eräässä matalassa puussa majailevasta koalalaumasta, joilla oli kai jotain kinaa keskenään, sillä ne ärisivät toisilleen hassulta kuulostavaan ääneen.

Luksuspurilaisia lounaaksi Lornessa

Hauskat ruususydänkivet Lornessa

Vesiputouksella Otways-kansallispuistossa

Tälle patikkareitille ei parane lähteä kuin uhkarohkeat!!
Kyltti varoittaa liukastumisesta, päälle kaatuvista puista sekä käärmeistä
(ja se onnistui tehokkaasti karkottamaan meidät kyseiseltä reitiltä)

Koala naposteli eukalyptuspuun lehtiä Kenneth Lakella

Lornesta matka jatkui Apollo Bayhin eli yöpymiskyläämme, joka on aikalailla Great Ocean Roadin puolessa välissä. Yövyimme jälleen viihtyisässä jenkkityylisessä motellissa, jossa ei ole sisäkäytävää huoneisiin, vaan ovet aukeavat parkkipaikalle johon auton saa näpsäkästi parkkeerattua suoraan oven eteen (sivuhuomautuksena muuten, vaatimattomimmatkin motellit tuntuvat olevan Great Ocean Roadilla pirun kalliita, ja me emme edes matkustaneet korkeimman sesongin aikana!) Sunnuntaina päivä sarasti kirkkaana ja aurinkoisena, ja matka taittui jälleen päänähtävyyttä eli Twelve apostlesia kohti. Kaksitoista apostolia on merestä nouseva ikoninen kivipatsasmuodostelma, joka on yksi Australian kuuluisimpia nähtävyyksiä. Pitkulainen sahalaitareunainen, merestä nouseva kiviseinä Razorback oli myös hieno, vaikka ei yhtä kuuluisa.

Motellimme Apollo Bayssa

Silmiähivelevät maisemat ovat Great Ocean Roadin vetonaula

Tiuhaan viljellyt liikennemerkit muistuttavat vasemmanpuolisesta linkeenteestä
(huomaa myös wallabyista varoittava merkki)

Maisemaa

"Kaksitoista apostolia", yksi Australian must-nähtävyyksistä

Razorback ja kivipatsas sen takana

Lontoon sillaksi nimetty kiviseinämä näytti kyltin kuvan mukaiselta

Apostoleiden, Lontoon sillan ym. jälkeen saavuimmekin nopeasti Great Ocean Roadin loppuun ja jatkoimme kohti Warrnamboolia, joka on myös kiva pienehkö kaupunki. Warrnambool on erityisen kuuluisa valaista, joita siellä voi nähdä Australian talven aikaan ilmeisesti jopa rannalta käsin. Harmi kyllä meidän reissumme aikaan sesonki oli jo auttamatta ohi, ja tiukasta aikataulusta johtuen emme viitsineet turhaan pistäytyä Warrnamboolin kuuluisalla valaidenbongauspaikalla, vaan jatkoimme matkaa Tower Hill -nimiseen luonnonpuistoon. Tower Hillistä löytyi nimensä mukaisesti kukkula, josta aukesi kauniit näkymät. Lisäksi siellä pääsi bongaamaan paljon eläimiä, kuten emuja ja wallabyja. Emut oleskelivat ja käyskentelivät puiston piknikalueella vapaasti, ja kieltämättä vaikuttivat vähän pelottavilta suuren kokonsa ja punaisten silmiensä johdosta. Kyltti puiston reunalla opasti nostamaan käden pystyyn jos emu hyökkää kohti (jolloin se luulee ihmistä itseään isommaksi emuksi ja juoksee pois), mutta onneksi emme joutuneet turvautumaan tähän varokeinoon!

Luontoa Tower Hillissa

Emu Tower Hillissa

Tower Hillista ajelimmekin sitten kolme tuntia Melbourneen, pysähtyen vain tankkaamaan autoa ja itseämme Mäkkärin purilaisilla. Eli paluureitistä ei ole sen enempää jännempää kerrottavaa, mutta eiköhän tässä ollut matkakertomusta kyllikseen. Great Ocean Road oli upea, ja vielä tänä syksynä haluan käydä uudestaan Geelongissa ja Bellarine-niemimaalla. Olisi hienoa nähdä ne valaat Warrnamboolissakin vielä jonain päivänä! Sillä tältäkin reissulta eläinten, siis erityisesti koaloiden, kohtaaminen elävässä luonnossa jäi yhtenä kohokohtana päälimmäisenä molempien mieleen!


Summary in English

Finally I have some time to update this blog. Been meaning to tell you for a while about our Great Ocean Road trip. We went there a couple of weeks ago and enjoyed a lot! We drove nearly 600 kilometres during the weekend and stayed overnight first in Geelong, then in Apollo Bay (in the midway). Geelong was great, but we didn't have much time there. Furthermore, it was pouring on Saturday morning! Luckily the rain ceased by the time we got to Lorne, a little town on the Great Ocean Road.

We had a nice lunch in Lorne, then went to see some waterfalls and koalas (out in the wild!) in the neighborhood. Then we drove down to Apollo Bay, where we stayed in a traditional American-style motel, which was lovely albeit expensive as all of the motels on the Road. On Sunday we saw the must-sight, Twelve Apostles, as well as the Razorback and London Bridge. We continued on our way to Warrnambool, where we unfortunately couldn't see any whales because of the season. However, we went to Tower Hill state reserve and saw some emus and wallabies, which was quite exciting.

Lastly we had to drive 3 hours to get back to Melbourne, and we stopped just once to get some fuel and McDonald's food. We both loved the trip and liked the encounters with wildlife - especially the koalas - best!