Blingbling-tralalalaa joulu / A Blingbling Tra-la-la Christmas

Summary available in English - Scroll down to end of post

Enää muutama päivä jouluun, mutta ei tunnu yhtään jouluisalta. Se on melko odotettavaa, kun viettää jouluaan ensimmäistä kertaa Australiassa. Täällä on kesä tuloillaan ja säät käyvät lämpimämmiksi päivä päivältä, vaikkakin Melbournelle tyypillisesti sää on hyvin epävakaisaa ja pari viime päivää onkin ollut harmaan pilvisiä. Me emme tosin vietä jouluamme kaupungissa, vaan teemme roadtripin Grampians-kansallispuistoon, jossa toivon mukaan sää on siedettävä! Uutena vuotena sen sijaan olemme maisemissa ja ilotulitusten katselu Yarra-joella Melbournen taidekaupunginosassa kuuluu suunnitelmiin.

Saa nähdä, saisiko perjantain ilmainen joulukonsertti keskustan Docklandsissa ilotulituksineen hieman enemmän jouluisalle päälle. Tähän mennessä täällä kokemani joulutapahtumat eivät kyllä siinä ole onnistuneet, joskin ne on ollut hauska kokea. Puhuinkin aiemmassa blogipostauksessa joulupukin näyttäytymisestä David Jones -tavaratalon edustalla, joka oli varsinainen show. Eilen tuli käytyä katsomassa puolestaan Crown-viihdekeskuksen Christmas Spectacular, joka oli... no, varsinainen show sekin! Crownin atriumissa pyörii normaalistikin valo- ja musiikkishow kestoesityksenä, mutta joulunaikaan esillä on tietenkin jotain teemaan sopivaa. Ja ilmeisesti itse jouluspektaakkelillakin kuuluu olla jokin teema, joka oli tänävuonna sirkus. Valtavaa tilaa koristi erikoisen ja välkkyvän joulukuusen lisäksi karuselli ja nukketeatteri"teltta". Esitykseen kuului vilkkuvien valojen lisäksi sirkusmusiikkia, liikkuvia nukkeja sekä katosta alas roikkuvia sirkusapinoita.

Jouluspektaakkeli Crownissa

Se vilkkuu...

...ja välkkyy

Sirkusteemaa

Ihmisiä katselemassa spektaakkelia



Jos oikein ilkeästi haluaisi sanoa, niin voisi todeta tähän että Crownin jouluspektaakkeli kuvasi hyvin sitä mitä joulu täällä on, varsinainen sirkus. Mutta en halua sanoa niin, sillä minähän vain katson asioita omasta kulttuuriperspektiivistäni, ja Suomessa joulu sattuu olemaan hyvin erilainen! Seesteinen, rauhallinen ja paljon hillitympi. Tuntuu myös, että täällä joulu on paljon selkeämmin lasten juhla: monet joulutapahtumat ovat lapsille ja lapsiperheille suunnattuja satuhahmoineen ja lauluineen. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa viettää joulua, mutta suomalaisena totta kai kaipaa sitä rauhaisaa ja lämmintä tunnelmaa kotona takan ääressä kaiken äänen, kimalluksen ja välkkeen sijaan.

Aussiteemainen piparkakkutalo Crownin ravintolassa

Piparkakkutaloa



Jos nyt ei aivan aitoon joulutunnelmaan täällä pääse, niin ainakin lomatunnelmaan sitten, sillä täällä Australiassa joulupäivän osuminen sunnuntaille hyvitetään ja tiistai 27.12. on myös vapaapäivä. Samoin on uutenavuotena. Mahtavaa! Haluamme toivottaa kaikille ystävillemme ja blogin lukijoille hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta. (Mitään varsinaista päivitystaukoa blogiimme ei tule. Yritän ehtiä päivittämään Grampians-kuulumisia jo ehkä ensi viikolla.)

Summary in English

Only a couple of days left before Christmas holidays, but I'm not still quite in the Christmas mood. Part of it is due to the weather. Finland's cold and snow is replaced with summer heat, although Melbourne weather is as unpredictable as ever. Another reason for my lack of Christmas mood is maybe how Christmas is celebrated in Australia, as it is very different from what I am used to. I have visited some Christmas events and I must say they are very impressive but do not quite represent what Christmas is to me.

One of the most recent events I visited is Crown entertainment complex' Christmas Spectacular, with its lit up Christmas tree, singing dolls and all that. This year it has a circus theme, it seems. To me it is a bit strange to make Christmas into such a show, but it's just a cultural difference, and there is obviously no right or wrong way to celebrate Christmas. In Finland it's more serene, quiet and restrained. Everyone stays cozily in their houses watching TV or warming up near the fireplace, and the Christmas decorations have much less glitter, blinking and colors. Here Christmas maybe also feels more of a celebration for children (which is not a bad thing), because of all these events with music, dance and cartoon characters.

In any case, if I don't get into Christmas mood at least I can get into holiday mood because of all the days off from work! In Finland we don't get an extra day off even if the holiday is during the weekend. Here we get Tuesday 27th and January 2nd off, which is awesome!! We want to wish all our friends and blog readers a Merry Christmas and a happy New Year (there will be no blog break though, I will try to update with pictures from the Grampians maybe already next week.)

Muutto ja niemimailla reissailua / The move and peninsula excursions

Summary available in English - Scroll down to the end of post

Harmillista, että blogiimme on tullut näin pitkä päivitystauko, mutta minkäs teet kun aika on kortilla pahemman kerran!

Kiirettä on erityisesti aiheuttanut muutto, joka kohdistui viimeviikon perjantaihin. Muutossa oli varsinainen työ, sillä jouduimme siivoamaan molemmissa päissä. Uutta asuntoamme ei ollut lainkaan mopattu, huoneiden nurkissa oli kuolleita ötököitä, kylpyhuoneessa hiuksia kaakeleissa yms. Rupesi vähän keittämään, sillä oli jo toinen kerta kun muuttaessa täällä odotti likainen asunto. Nykyisen asuntomme olemme vuokranneet asuntoagentin kautta, joten luulisi että edellisen asujan muuttosiivoukselta olisi sentään vaadittu edes jotain tasoa. Agentti ei ottanut mitään valituksiani kuuleviin korviinsa - ilmeisesti näillä markkinoilla vuokranantaja on kuningas ja vuokraajia kohdellaan kuin kiloa sitä itseään.

Tästä ikävästä episodista huolimatta olemme kotiutuneet uuteen asuntoomme hyvin, joka on erinomaisella paikalla ja josta on erinomaiset näkymät keskustaan ja Albert-puistoon, sillä asunto sijaitsee 7. kerroksessa. Haittapuolia ovat liikenteen äänet sekä tuholaiset, joihin olemme törmänneet pariin otteeseen (tämä oli odotettavaa jo sen perusteella, että asunnosta löytyi muuttaessa kuolleita ötököitä). Ne eivät ole olleet vielä riesaksi asti, mutta vastenmielisiä kuitenkin ja hyvin harmillisia, sillä aiemmin meillä ei ole ollut Melbournessa asuessa mitään vastaavia ongelmia.

Uusi asuntomme, joka on pieni (yksiö), mutta parvekkeellinen

Näkymät eivät tästä parane. Kuva otettu parvekkeeltamme

Uudessa asuintalossamme on myös pieni uima-allas

Olimme suunnitelleet jo jonkun aikaa reissua Bellarinen niemimaalle (n. 1,5 tunnin matkassa Melbournesta), ja koska motellit olivat varsin buukattuja, olin varannut meille reissun hyvissä ajoin ja se sattui muuttoviikonlopulle mikä oli hieman hassua. Teimme kuitenkin reissun, joka sujui suhteellisen mukavasti huonosta säästä huolimatta. Pidimme erityisesti herkullisesta Thai-ruuasta, jota nautimme merinäköalaravintolassa Ocean Grove -nimisessä pikkukylässä, ja lisäksi motellimme oli viehättävä ja rauhallinen. Muutoin täytyy kyllä sanoa, että Bellarinen näkymät ja patikkareitit eivät tehneet vaikutusta verrattuna esim. toiseen niemimaahan, Morningtoniin. Bellarinessa kun maa oli kauttaaltaan suht tasaista, Morningtonin nimimaalla pääsee sen sijaan ihailemaan komeita vuorinäkymiä.

Hauskana kuriositeettina muuten: löysimme Barwon Heads -nimisestä Bellarinen pikkukylästä "Kiitos" -nimisen pikkukaupan, jossa myytiin Marimekkoa ja muita skandinaavisia sisustustuotteita. Barwon Heads on todella pikkuruinen kylä - varmaan viimeinen paikka, jossa luulisi törmäävänsä suomalaiseen designiin!

Hauska matkamuistopuoti "Kiitos" -nimistä suomalaispuotia vastapäätä Barwon Headsissä

Viehättävä koristeelliseen tyyliin rakennettu talo Bellarinessa - motellimmekin muistutti tätä 

Ocean Groven rannalla

Itse asiassa perjantaina minä eli H pääsin taas vierailemaan Morningtonin niemimaalla, sillä firmallamme oli pikkujoulut ja ekskursiomme kohdistui Morningtonin suklaapuotiin sekä erääseen erinomaiseen viinitilaan/ravintolaan. Suklaapuoti oli pieni ja suklaat olivat tietenkin kalliita, mutta vierailu oli hauska ja maistiaiset herkullisia. Puhumattakaan viinitilasta! Ravintola oli erittäin hyvä ja nautimme kolmen ruokalajin lounaan. Jokainen sai itse valita etu-, pää- ja jälkiruokansa. Ah, onnea! Ruokalajien välissä osa porukasta maleksi ja makoili viinitilan viehättävän pihan nurmikolla sulatellen edellistä annostaan. Aurinko paistoi, oli n. 26 astetta lämmintä ja tunnelma oli kiiretön. Mikä olisikaan mukavampaa?

Kaikkea sitä voikaan tehdä suklaasta. Kuva Mornington Peninsula Chocolatesista.

Viinitilan idyllinen puutarha ja kauniit merinäköalat

Viinitilan puutarhaa

Summary in English

We've been very busy lately, because we had to move on Friday last week. We were not very happy to discover that we had to clean everything from the scratch in the new apartment. However, now that everything is clean and organized, we're enjoying it very much because it has beautiful views of the city and Albert park. The only downsides are bugs (which we have occassionally spotted. Not too many, but they are still gross.) and traffic noise, since the block of flats is located next to a busy road. We've made a couple of complaints to the rental agency we're using, but they do not seem to be very helpful which further ticks us off. Seems that the only one they bother pleasing is the landlord, who is the king in this market.

We had planned a trip to the Bellarine Peninsula and it occured during the move weekend, which was not the most ideal timing but it was all good. We enjoyed the trip despite the bad weather, and had a very beautiful Thai dinner in Ocean Grove. However I must say I like the Mornington Peninsula much better, with its elevated views. In fact I got to visit also the latter recently, since we had our Christmas Party at work yesterday. Our excursion was destined to Mornington Peninsula Chocolates and a beautiful winery, and we had a great dinner. The food was absolutely delicious, and in between the courses we would just chill out on the beautiful lawn of the restaurant... it was simply delightful.

Sosiaalista sulkapalloa ja sählyä Melbournessa

Ajattelin hieman kirjoittaa Melbournen urheilutarjonnasta, johon on tullut tutustuttua. Viikoittain käyn pelaamassa pelaamassa ns. sosiaalista sulkapalloa läheisessä Albert Parkin urheilukeskuksessa. Australiassa on paljon harrastesulkapallokerhoja, jonne jokainen on tervetullut pelaamaan tasosta riippumatta. Klubin toimihenkilöt rahastavat ennen pelien alkua, minkä lisäksi he aikatauluttavat pelit (pelimuoto neluri). Pelaaminen on kohtuuhintaista, sillä 2h-2.5h kertamaksu on jäsenille 5 dollaria ja kertavierailijoille 8 dollaria. Vuoden jäsenmaksu on noin 35 dollaria. Erityisesti ensimmäisellä kerralla kummastutti, että hintaan sisältyy sulkapallot (ei nylon). Tosin yhteen 15min kestävään otteluun on periaatteessa varattu vain yksi pallo, mutta useimmiten sillä on pärjännyt. Pelien taso on vaihteleva, mutta useimmiten kohtalainen. Onneksi aikataulutuksessa otetaan huomioon pelaajien taso.

Otteluohjelman julkaisu

Hienointa pelaamisessa on ollut pelaajien monipuolinen tausta. Pelien välissä on pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uusista kulttuureista. Olen tutustunut muun muassa intialaisiin, malesialaisiin, filippiiniläisiin, paikallisiin, britteihin ja etelä-afrikkalaisiin.

Ensimmäisen ottelun alkulämmittely

Sulkapallon lisäksi olen päässyt jatkamaan golfharrastustani ostettuani mailat pari viikkoa sitten. Tiesin ennen Suomesta lähtöä, että golf on Australiassa halpaa ja kuulopuheet pitivät paikkaansa. Täällä julkisilla golfkentillä kierros maksaa noin 15-20 euroa ja kentät ovat erittäin hyvässä kunnossa ainakin näin keväällä. Täällä golf on koko kansan laji, minkä vuoksi täällä ei vaadita green cardia, tasoituskorttia tai jäsenseuraa. Golfetiketistä ei ole tietoakaan ja uset pelaajat käyskentelevät kentällä farkuissa ja t-paidassa. Suurin harmi on, että kentälle pääsee ilman, että säännöistä tietää yhtään mitään, minkä seurauksena pelaaminen voi olla ajoittain vaarallista erittäin. Väylät ovat lähellä toisiaan ja osa pelaajista ei hallitse pallooan, eivätkä ymmärrä huutaa ”fore” pallon karatessa.

Golfkentällä todella outoa oli, että joillakin kentillä ei rangea harjoitteluun tai mikäli sellainen on, korillinen palloja maksaa 12 dollaria. Myöskin on pakko todeta, että golfmailat ovat täällä suhteettoman kalliita. Käytettyjäkin mailoja edullisesti on vaikea löytää.

Golfia Malvern Valley Public Golf Coursella

Kentät ovat hyvässä kunnossa bunkkereita lukuunottamatta

Kävin myös kokeilemassa miltä sählyn pelaaminen maistuu Australiassa. Sählypallo pysyi vanhasta tottumuksesta lavassa muutaman vuoden tauonkin jälkeen. Melbournessa sählyn pelaaminen on arvatenkin erittäin harvinaista ja peliporukan löysin suomalaisen kaverin kautta. Pelaamassa oli noin 12 henkeä, joista 3 oli suomalaisia. Muutama paikallinen maahockeyn pelaajakin oli mukaan saatu houkuteltua. Pelaaminen maksoi 5 dollaria ja pelit kestivät 1.5 tuntia. Jokaviikkoista harrastusta sählystä ei tullut, sillä pelipaikka sijaitsee noin 35 minuutin ajomatkan päässä kotoa.

Sählyä Melbournessa

Niin amerikkalaista / It's so American

Summary available in English - Scroll down to end of post 

Hieman häpeillen tunnustan, että yksi iltaisista rentoutumistavoistani on lueskella naisten juorulehtiä, kuten esim. Woman's Dayta, joka ilmestyy viikottain - vähän niinkuin Me Naiset tai Anna. Täällä naisten viikkolehdissä on kuitenkin huomattavasti enemmän julkkisjuoruja kuin suomalaisissa sukusisarissa. Varsinkin Brittien kuninkaallisia koskevat jutut ovat joka lehden vakioaiheita (jokainen yksityiskohta, kuten Katen ohimossa nähtävillä ollut arpi raportoidaan yksityiskohtaisesti).

Woman's Dayssa vakiotavaraa ovat myös reseptit, ja halusin kirjoittaa tästä aiheesta erityisesti siksi, koska eräässä äskettäin ilmestyneessä lehdessä oli oudoimpia syntymäpäiväkakkuja, mitä olen ikinä nähnyt. Vai mitä itse olette mieltä sokerikuorrutteella ja -massalla kuorrutetusta merenneito-Barbie-nukesta?? Minusta kakkujen kuvia oli hauska katsella, mutta en voi uskoa, että niitä julkaistaan reseptien kera. Siis värkkääkö joku täällä oikeasti tuollaisia lastenkutsuihinsa? Koska en ole törmännyt tällaiseen ilmiöön Suomessa, niin ajattelin että hauska jakaa se tässä.

Merenneito-Barbiekakku. Reseptin mukaan menee 3 tuntia 10 minuuttia valmistaa.

Viidakkokakku. Valmistuu reseptin mukaan 2 tunnissa. Öh joo, ehkä ammattileipurilta?

Voisin kuvitella, että tämäkin ilmiö on amerikkalaista perua, sillä jotkut tavat tai perinteet tuntuvat täällä hyvin amerikkalaismaisilta. Esimerkkinä joulu, jonka lähestymisestä tulee pakosti tietoiseksi jos liikkuu kaupoissa vähääkään. Hiljattain David Jones -tavaratalossa mainostettiin järjestettävän joulutilaisuus joulupukkeineen, ja ajattelin piipahtaa tapahtumassa saksalaisen ystävättäreni kanssa, sillä se oli ilmainen. Huvittavaa oli, että meidän molempien ennakkomielikuvat tapahtuman luonteesta eivät osuneet lähimaillekaan oikeaan. Kuvittelimme, että tavaratalossa olisi iso kauniisti koristeltu joulukuusi, jonka edessä joulupukki istuisi hienossa asussaan ja pitäisi lapsia vuoron perään sylissään, kauniiden joululaulujen soidessa taustalla. Mutta ei, ei sinnepäinkään! Tapahtuma oli ulkona tavaratalon edessä, auringon porottaessa kirkkaana taivaalta. Joka paikassa oli värikkäitä ilmapalloja ja räikeisiin punavihreisiin asuihin pukeutuneita hauskuttajia. Lavalla hyppi Puuhapete kavereineen hirvittävän möykkämusiikin tahtiin. Siis mitä ihmettä?? :D

Eurooppalaisena voi olla vaikea päästä aitoon joulutunnelmaan täällä, sillä minusta tuntuu ainakin siltä, että joulusta on tehty räikeä show amerikkalaismaiseen tapaan. No, jos joulun tulosta ei voi iloita, niin ainakin voi iloita kesän tulosta! Tai siis upeasta keväästä. Kaikkialla on niin kaunista, ja puiden lehdet loistavat niin kirkkaan vihreinä. I love it!

Keväänvihreää kotikadullamme



Summary in English

I'm a bit ashamed to admit I read the Woman's Day and other women's gossip magazines in the evenings, when I want to relax. These magazines often have more stories about celebs than Finnish women's magazines. There's a lot of stories about the UK royalties, and every detail regarding Kate, William, Pippa etc. are reported. Another thing which Women's Day always has is food recipes. One recent magazine had recipes for children's birthday cakes. I was so dumbstruck to see a cake made out of a Barbie doll!! Is it just me, or is it a bit over the top?

I thought it's fun to look at pictures of the cakes, but there were not only pictures but also recipes for them! I just can't believe someone would actually go through the trouble of making a thing like that! These kind of cakes are unseen in Finland, and I thought it might be interesting to share this detail with you. I think it is some kind of American thing, as is Christmas here, too. I recently went to David Jones to see a Santa Claus event, and it turned out to be completely different from what I imaged. Balloons, bright colors, performers wearing super-tacky red and green outfits, Bob the Builder, disco music! This was very different from the Christmas we celebrate in Finland. It was interesting to see, but unfortunately I couldn't quite get in Christmas mood with the show.

Mahtava viikonloppuroadtrip / Our Great "Great Ocean Road" trip!

Summary available in English - scroll down to end of post 

Pahoittelen pientä päivitystaukoa! Allekirjoittanut (siis H) on "kahden blogin loukussa", eli piti henkilökohtaista blogiakin välillä päivitellä vähän, ja tuntuu että illat ja viikonloput ovat joskus liian lyhyitä kirjoittamaan niin paljon kuin haluaisi!

Mutta asiaan. Minun on pitänyt jo jonkun aikaa postata viimeisin matkakertomus, sillä kaksi viikkoa sitten taitoimme reilut 600 kilometria Great Ocean Roadia Warrnambooliin ja takaisin St. Kildaan Princes-moottoritietä. Great Ocean road on parisataa kilometria pitkä kiemurteleva tienpätkä, joka alkaa Geelong-nimisestä kaupungista n. tunnin päässä Melbournesta. Great Ocean Road on paikallinen "must" turistinähtävyys, sillä se tarjoaa paitsi hulppeita meri- ja laaksomaisemia, myös mahtavia luonnonpuistoja ja patikkareittejä matkanvarrella, sekä viehättäviä uneliaita pikkukyliä meren rannalla.

600 km ajoreittimme (menoreitti lilalla, tuloreitti punaisella)

Geelong on kaunis pieni kaupunki, jonka nimesin stadilaisena leikkistästi paikalliseksi Lahdeksi (J olisi kutsunut Keravaksi. :P En ole asukaslukuja verrannut yhtään, että nämä ovat vain hatusta heitettyjä lempinimiä. Mutta siis kuvastaa sitä, että kaupunki on Melbournelle pieni lähinaapuri.) Geelongissa oli ihastuttavia pikkupuoteja, kiva ostoskeskus sekä kaunis ranta ja satamalaituri, joita olisi mielellään tutkiskellut enemmänkin. Valitettavasti meillä ei siihen ollut aikaa, sillä matkaa oli taitettavana se reilut 600 kilometria, joten ehdimme ainoastaan tekemään myöhäisen iltakävelyn keskustassa ja rannalla, ennen kuin piti painua petiin nukkumaan minkä jälkeen jatkoimme välittömästi aamulla matkaa. Tämä ei harmita kuitenkaan liiemmin, sillä voimme ajella Geelongiin vielä uudestaan, kun se sijaitsee niin lyhyen matkan päässä kotoa.

Ihania posliinipatsaita lahjatavaraliikkeen näyteikkunassa Geelongissa

Hauskoja puuveistoksia Geelongin rannalla ilta-aikaan

Mutta siis Geelongista matka jatkui Lorne-pikkykylän suuntaan kovan sateen piiskatessa tuulilasiin. Mieli oli yhtä maassa kuin sää- olimme varanneet jo motellin, joten takaisin ei viitsinyt kääntyä, vaikka taivas oli aivan harmaan pilvipeiton verhoama. Mutta onneksi sade oli yhtä ohimenevää kuin normaalistikin Melbournessa, ja Lorneen päästyämme ei satanut enää tippaakaan, vaikka sää olikin viileä. Helpotuksen huokaus! Lornessa syötiin hamppareita lounaaksi ja jatkettiin matkaa vesiputouksille. Sieltä suuntasimme Kenneth Lake -nimiselle alueelle, jossa bongasimme lähes tusinan koaloita korkeiden eukalyptuspuiden latvoissa. Myöhemmin tapasimme koaloita tien varressa pariin otteeseen, emmekä tietenkään malttaneet ajaa mahtavien valokuvaustilaisuuksien ohi. Saimmepa mainion videonpätkänkin eräässä matalassa puussa majailevasta koalalaumasta, joilla oli kai jotain kinaa keskenään, sillä ne ärisivät toisilleen hassulta kuulostavaan ääneen.

Luksuspurilaisia lounaaksi Lornessa

Hauskat ruususydänkivet Lornessa

Vesiputouksella Otways-kansallispuistossa

Tälle patikkareitille ei parane lähteä kuin uhkarohkeat!!
Kyltti varoittaa liukastumisesta, päälle kaatuvista puista sekä käärmeistä
(ja se onnistui tehokkaasti karkottamaan meidät kyseiseltä reitiltä)

Koala naposteli eukalyptuspuun lehtiä Kenneth Lakella

Lornesta matka jatkui Apollo Bayhin eli yöpymiskyläämme, joka on aikalailla Great Ocean Roadin puolessa välissä. Yövyimme jälleen viihtyisässä jenkkityylisessä motellissa, jossa ei ole sisäkäytävää huoneisiin, vaan ovet aukeavat parkkipaikalle johon auton saa näpsäkästi parkkeerattua suoraan oven eteen (sivuhuomautuksena muuten, vaatimattomimmatkin motellit tuntuvat olevan Great Ocean Roadilla pirun kalliita, ja me emme edes matkustaneet korkeimman sesongin aikana!) Sunnuntaina päivä sarasti kirkkaana ja aurinkoisena, ja matka taittui jälleen päänähtävyyttä eli Twelve apostlesia kohti. Kaksitoista apostolia on merestä nouseva ikoninen kivipatsasmuodostelma, joka on yksi Australian kuuluisimpia nähtävyyksiä. Pitkulainen sahalaitareunainen, merestä nouseva kiviseinä Razorback oli myös hieno, vaikka ei yhtä kuuluisa.

Motellimme Apollo Bayssa

Silmiähivelevät maisemat ovat Great Ocean Roadin vetonaula

Tiuhaan viljellyt liikennemerkit muistuttavat vasemmanpuolisesta linkeenteestä
(huomaa myös wallabyista varoittava merkki)

Maisemaa

"Kaksitoista apostolia", yksi Australian must-nähtävyyksistä

Razorback ja kivipatsas sen takana

Lontoon sillaksi nimetty kiviseinämä näytti kyltin kuvan mukaiselta

Apostoleiden, Lontoon sillan ym. jälkeen saavuimmekin nopeasti Great Ocean Roadin loppuun ja jatkoimme kohti Warrnamboolia, joka on myös kiva pienehkö kaupunki. Warrnambool on erityisen kuuluisa valaista, joita siellä voi nähdä Australian talven aikaan ilmeisesti jopa rannalta käsin. Harmi kyllä meidän reissumme aikaan sesonki oli jo auttamatta ohi, ja tiukasta aikataulusta johtuen emme viitsineet turhaan pistäytyä Warrnamboolin kuuluisalla valaidenbongauspaikalla, vaan jatkoimme matkaa Tower Hill -nimiseen luonnonpuistoon. Tower Hillistä löytyi nimensä mukaisesti kukkula, josta aukesi kauniit näkymät. Lisäksi siellä pääsi bongaamaan paljon eläimiä, kuten emuja ja wallabyja. Emut oleskelivat ja käyskentelivät puiston piknikalueella vapaasti, ja kieltämättä vaikuttivat vähän pelottavilta suuren kokonsa ja punaisten silmiensä johdosta. Kyltti puiston reunalla opasti nostamaan käden pystyyn jos emu hyökkää kohti (jolloin se luulee ihmistä itseään isommaksi emuksi ja juoksee pois), mutta onneksi emme joutuneet turvautumaan tähän varokeinoon!

Luontoa Tower Hillissa

Emu Tower Hillissa

Tower Hillista ajelimmekin sitten kolme tuntia Melbourneen, pysähtyen vain tankkaamaan autoa ja itseämme Mäkkärin purilaisilla. Eli paluureitistä ei ole sen enempää jännempää kerrottavaa, mutta eiköhän tässä ollut matkakertomusta kyllikseen. Great Ocean Road oli upea, ja vielä tänä syksynä haluan käydä uudestaan Geelongissa ja Bellarine-niemimaalla. Olisi hienoa nähdä ne valaat Warrnamboolissakin vielä jonain päivänä! Sillä tältäkin reissulta eläinten, siis erityisesti koaloiden, kohtaaminen elävässä luonnossa jäi yhtenä kohokohtana päälimmäisenä molempien mieleen!


Summary in English

Finally I have some time to update this blog. Been meaning to tell you for a while about our Great Ocean Road trip. We went there a couple of weeks ago and enjoyed a lot! We drove nearly 600 kilometres during the weekend and stayed overnight first in Geelong, then in Apollo Bay (in the midway). Geelong was great, but we didn't have much time there. Furthermore, it was pouring on Saturday morning! Luckily the rain ceased by the time we got to Lorne, a little town on the Great Ocean Road.

We had a nice lunch in Lorne, then went to see some waterfalls and koalas (out in the wild!) in the neighborhood. Then we drove down to Apollo Bay, where we stayed in a traditional American-style motel, which was lovely albeit expensive as all of the motels on the Road. On Sunday we saw the must-sight, Twelve Apostles, as well as the Razorback and London Bridge. We continued on our way to Warrnambool, where we unfortunately couldn't see any whales because of the season. However, we went to Tower Hill state reserve and saw some emus and wallabies, which was quite exciting.

Lastly we had to drive 3 hours to get back to Melbourne, and we stopped just once to get some fuel and McDonald's food. We both loved the trip and liked the encounters with wildlife - especially the koalas - best! 

Täysin ulalla [taas] / Completely dumbfound [again]

Summary available in English - scroll down to end of post 

Kirjoittelin viimepostauksessa aksentista sekä vaikeuksistani ymmärtää eksoottisia aksentteja töissä, ja siihen liittyen on pakko kertoa taas eräästä hassusta sattumasta töissä.

Firmalla, jossa työskentelen on siis useita konttoreita Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Sekä yhdessä aussi- että Uuden Seelannin konttorissa työskentelee Jeff-niminen henkilö, enkä ole vielä oppinut erottamaan heitä äänen perusteella, joten kun langan päässä oli Jeff joka esittäytyi ilman sukunimeä, jouduin kysymään että "niin kumpi Jeff olikaan kyseessä?" Vastaukseksi tämä Jeff naljaisi, että "etkö sä siis erota aussiaksenttia Uuden Seelannin aksentista?!" Vastasin, että "sori vaan en vielä tässä vaiheessa", jota vastaan sain imitaation stereotyyppisestä aussiaksentista.

Kyseessä oli siis se Uuden Seelannin Jeff, joka oli ilmeisen huvittunut minun pihalla olostani. Vaikka Jeff ei verisesti loukkaantunutkaan, niin ilmeisesti sitten aussit ja Uuden Seelannin porukat eivät halua tulla sotketuiksi keskenään. Jeffien harmiksi menee varmaan vielä hetki ennen kuin opin erottamaan aksentit toisistaan, sillä en ole kauheasti päässyt olemaan tekemissä Uusi-Seelantilaisten kanssa.

Tämä ei jäänyt ainoaksi hassuksi tilanteeksi Uusi-Seelantilaisten kanssa, sillä eräänä toisena päivänä puhelimessa oli jälleen soittaja, jonka nimestä tai yrityksestä en oikein saanut selvää, mutta laitoin hänet kuitenkin kollegalle eteenpäin. Puhelun jälkeen kollega marssi tiskilleni ja ilmoitti huvittuneena, että olin ilmoittanut yrityksen nimen aivan päin metsää. Hän lisäsi naureskellen jotain aksenttiin ja kiwiin liittyen, ja jäin hölmistyneenä kysymään, että mikä ihme on "kiwi", sillä olin kuullut ko. sanan ennenkin, enkä ymmärtänyt mitä muuta se voi tarkoittaa kuin kiwi-hedelmää. Niinpä perehdyttäjäni joutui selostamaan minulle, että kiwi on kutsumanimi Uusi-Seelantilaiselle. On kuulemma myös Uuden Seelannin kansallislintu, ja jostain syystä sana on yleistynyt tarkoittamaan Uudesta Seelannista kotoisin olevaa.

Saanko esitellä kiwin, ja ei, tämä ei ole se hedelmä, vaikka yhtä pörröiseltä
näyttääkin. Kuva googlesta (Jessie Cohen/Smithsonian National Zoo)



Tuntuu, että viimeaikoina olen ollut pihalla tuon tuosta, sillä tänäänkin törmäsin sanaan tai termiin, joka ei oikein mennyt jakeluun ensikuulemalta. Minua siis pyydettiin tekemään kutsu työntekijöille firman pikkujoulujuhliin, joka oli mieluisaa puuhaa minulle (vaikka en oikein ymmärtänyt, miksi asiaa varten tarvitsi käyttää niin paljon aikaa- minulta toivottiin siis erillinen word-dokumentti jouluaiheisine kuvine päivineen- mutta mikäpäs siinä!)

Samalla pomo ja perehdyttäjäni rupesivat puhelemaan keskenään Kris Kringlestä ja siitä, järjestettäisiinkö se tänä vuonna. Kysyin ihmeissäni, että mikä ihme on "Kris Kringle". Jälleen perehdyttäjäni joutui valaisemaan minua eli täysin ulalla olevaa suomalaista: Kris Kringle tarkoittaa samaa kuin Secret Santa, ja se viittaa joululahjojen antamisperinteeseen esim. työpaikoilla. Kyseessä on siis leikki, jossa laitetaan kaikkien osallistujien nimet hattuun ja kukin nostaa hatusta yhden nimen ja ostaa tälle joululahjan (joka saa meidän juhlien tapauksessa maksaa max. $15), joka jaetaan pikkujoulujuhlassa nimettömänä. Ilmeisesti tämä leikki on yleinen esim. jenkeissä, briteissä ja Irlannissa (ja kaippa sitä Suomessakin harrastaetaan jossain muodossa, mutta ei ainakaan tuolla nimellä). Hassu nimitys tulee Wikipedian mukaan saksan Christkindl -sanasta, joka viittaa joulun lahjantuojaan.

Sellaista siis on tiedossa, kun pikkujoulumme pidetään perjantaina 9. joulukuuta. Jännää! Olen innoissani mukana, sillä pidän kaikenlaisista leikeistä. Toivon kuitenkin, että saan hatusta naisen nimen tai muuten joudun pyytämään konsultointia J:ltä, sillä minulla ei ole aavistustakaan mitä ostaa vieraalle miehelle joululahjaksi 15:llä dollarilla - tai siis mitä Kris Kringle säkissään toisi onnekkaalle miespuoliselle lahjansaajalle.

Tässäpä vielä teille äskettäin ottamani kuva St. Kilda Roadilta
(katu, jota tallaan päivittäin töihin ja lounaalle)

Ja tässä töissä vessan ikkunasta ottamani maisemakuva :)



Summary in English

Last time I wrote about accents and this time I want to tell you again about a couple of funny things related to accents and misunderstandings.

So, the first misunderstanding took place when I confused a New Zealander with an Aussie on the phone, since we have employees in both places by the same names. It was the New Zealander and he was a little unhappy that I had confused him with the Aussie.

Furthermore, I made another mistake when I didn't understand properly what a New Zealander was saying on the phone. At that time I became acquainted with the term "kiwi", which apparently is used to refer to New Zealanders. I had no idea it had another meaning besides the fruit.

Today I also ran across a new term, Kris Kringle. When my colleague and boss mentioned it, I had no idea what they were talking about. So my colleague had to explain to me that it's a game also known as Secret santa, where you put all the names of the employees (or some other group) in a hat, do a drawing and buy a gift to the one whose name you got. The gifts are then distributed anonymously in the Christmas party.

We sometimes do a similar thing in Finland, but never heard the term Kris Kringle before. Anyway, I'm looking forward to it, as I always love a game. However I do hope I draw a woman's name, because I have no idea what to buy a male colleague with 15 dollars!

Työkulttuurishokista parantelua / Recovering from work culture shock

Summary available in English - scroll down to end of post

Ensimmäinen työviikkoni on nyt takanapäin ja tähän mennessä ollut hyvä fiilis, vaikka täytyy kyllä sanoa, että sain kokea varsinaisen työkulttuurishokin heti ensimmäisenä päivänä! Vertailukohtani on siis ensimmäinen vakiduuni- sekä kesätyöpaikkani Suomessa (firmoja en viitsi mainita nimeltä, mutta sen verran voin sanoa, että kyseessä on kaksi kansainvälistä ja tunnettua suuryritystä).

Eli siis verrattuna näihin mainittuihin aiempiin organisaatioihin, uudessa työpaikassani tuntuu olevan melkoisen rento ja leppoisa meininki. Jutellaan niitä näitä, vitsaillaan. Oudoimmalta on tuntunut se, kun pomoni häpeilemättömästi solvaa nykyistä toimistoassistenttia (eli sitä, kenet tulen korvaamaan - on vielä töissä perehdyttämässä minua pari viikkoa), mutta koko solvaus on kuitenkin vain leikkimielistä naljailua, jota esiintyy myös muiden työntekijöiden välillä. Tällainen käytös olisi ollut täysin ennenkuulumatonta missään firmassa, jossa olen Suomessa työskennellyt. Täkäläisillä taitaa olla vain täysin erilainen huumorintaju. Duuniporukan vitsailuun tottumista vaikeuttaa  se, että olen aina ollut naiivi ihminen, joka ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti. Niinpä minulle naureskellaan usein, kun ymmärrän minulle sanotun täysin väärin. En ole kenellekään katkera asiasta, hämmennyn vain tästä johtuen, ja tunnen oloni epämukavaksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin selvinnyt hyvin ja erilaisesta huumorista huolimatta kaikki työkaverit ja pomo vaikuttavat mukavilta ja avuliailta. Suurin ongelma minulle on oikeastaan ollut puhelimeen vastaaminen, mikä on yksi vastuistani toimistoassistenttina. En useinkaan saa kunnolla selvää soittajan ja yrityksen nimestä, varsinkaan jos soittaja puhuu jotain muuta kuin perusaussi/jenkkiaksenttia. Siksi joudun kysymään nimeä uudelleen monta kertaa, ja saatan silti kirjoittaa tai sanoa nimet edelleen väärin. Eräs työkaveri huomautti jo minulle huvittuneena, miten olin toistuvasti esitellyt erään tietyn soittajan hänelle väärin, soittajan erikoisesta aksentista johtuen.

Olen usein pohtinut, miltähän oma aksenttini mahtaa täkäläisille vaikuttaa. Olen aiemmin saanut monenlaista palautetta. Joskus minua on luultu jenkiksi tai aussiksi, toisinaan saksalaiseksi. Yllättävän usein kuitenkin keskustelukumppani arvaa syntyperän skandinaaviksi (näin kävi esim. kun sattumalta juttelin Melbournen keskustassa hississä erään iäkkään miehen kanssa). Omasta mielestäni arkipuheessani ei ole erityisen selvää korostusta, mutta heti jos sanasto on erikoisempaa tai minulle tuntematonta, aksentti pääsee esiin. Lisäksi tavaan kai sitten kirjaimia  jotenkin oudosti, sillä DHL:n aasialaisen näköinen lähettinainen piikitteli kärkevästi aksenttiani viimeviikolla, kun jouduin toistamaan nimeni hänelle useaan kertaan ennen kuin hän sai sen kirjoitettua oikein. (Olen muuten huomannut, että täällä "H" lausutaan "Haeich" eikä "Aeich", kuten itselleni on koulussa opetettu. Tavaamisen helpottamiseksi olen tosin opetellut toistamaan nimeni myös standardein puhelinaakkosin).

Mutta siis, takaisin aiheeseen, eli organisaatiokulttuurien eroihin. Täällä siis porukka tuntuu juttelevan niitä näitä paljon enemmän kuin mihin olen tottunut. Aiemmissa työpaikoissani tapana oli lähinnä moikata aamulla ja vaihtaa ehkä pari sanaa viikonloppuun liittyen, mutta muu taukojen ulkopuolinen, muutamaa minuuttia pitempi jutustelu olisi todennäköisesti tulkittu vetelehtimiseksi. Toinen merkittävä ero liittyy lounastaukoon. Vastapainoksi kasuaaliin jutusteluun avokätisesti käytetylle ajalle, täällä monelle lounas tuntuu tarkoittavan kotoa tuotua evässämpylää koneen ääressä/työn lomassa nautittuna. Näin on sekä omalla että J:n työpaikalla. Tämä on tuntunut meistä molemmista oudolta: miten porukka jaksaa paiskia koko päivän töitä yhden pienen evässämpylän tai parin take-away sushirullan voimin? Me olemme tottuneet kanttiiniruokaloihin ja niiden runsaisiin buffetaterioineen lisukesalaatteineen ja -leipineen. Ennenkuulumatonta, että eväsleivällä jaksaisi elää koko työpäivää.

Olen toistaiseksi käynyt lounaalla jossain läheisessä lounaskahvilassa tai Subwayssa, nauttien antimekseni kiinalaista, sushia tai subeja. En ole keksinyt vielä muuta ratkaisua, sillä lounastaukoni on tunnin mittainen, eivätkä työaikani tietämäni mukaan jousta paljoakaan. Pitää katsoa, miten homma lähtee jatkossa muotoutumaan. Tosin täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisi kiva päästä kotiin aikaisemmin, niin lounastauolla on mukava kävellä vilkasta ja vehreää St. Kilda roadia pitkin ulos syömään, varsinkin aurinkoisina päivinä. Työpaikkani sijaitsee siis em. kadulla, joka on iso keskustaan vievä katu, minkä toisella puolella on kaunis Albert-puisto tekojärvineen. Näkymät toimistostamme (10. kerroksesta) puistoon, tekojärvelle ja keskustaan ovat todella kauniit (harmi vain, etten pääse niistä paljoakaan nauttimaan, sillä istun vastaanotossa toimiston sisäpuolella).

Tulipas tästä työaiheinen postaus. Vastapainoksi lopuksi vielä muutama sana tänäviikonlopun ohjelmasta. Kävimme eilen Healesville Sanctuary -eläinpuistossa, joka sijaitsee Yarra-laaksossa n. 65 kilometrin päässä Melbournesta. Puistossa oli paljon australialaisia eläimiä (wallabyja, kenguruita, koaloja, vesinokkaeläimiä, tasmanian tuholaisia yms.), ja toisin kuin monissa eläintarhoissa elintilaa oli melko paljon ja joidenkin eläinten, kuten lintujen ja wallabyjen kanssa pääsi kävelemään samassa tilassa. Hauska paikka, vaikka pääsymaksu olikin mielestäni melko kallis ($25 aikuiselta). Bumeranginheitto- ja didgeridoon soittoesitykset puistossa olivat mukava lisä eläinpainotteiseen päivään (bumeranginheitto näytti muuten hauskalta. En vielä saanut J:tä taivuteltua ostamaan meille bumerangia, mutta haluan vielä joku päivä kokeilla sen heittoa, ja selvittää onko se yhtä helppoa kuin miltä se näyttää!)

Tämä kuva on Googlesta, kun minulla ei ole vielä omaa, mutta antaa
suuntaa toimistomme sijainnista (oikea reuna) ja näkymistä (vasemmalla Albert-puisto)

Dingo Healesville Sanctuaryssa

Hauska sininokkainen sorsa Healeasville Sanctuaryssa

Kenguru laiskotteli Healesville Sanctuaryssa

Yarra-laakson näkymiä (paikka oli todella upea viinitiloineen. Harmi, etten saanut
tämän parempaa kuvaa, sillä parhaat näkymät vilahtivat ajaessa ohi)



Summary in English

Well, my first week at work is now over, and I thought I'd write you guys a couple of lines regarding my experiences. I must say the organization culture in the company where I now work is completely different from what I have experienced in Finland. People seem to chit-chat more, and my boss openly mocks the current administrative assistant (whom I will replace), but just in a joking fashion. It confuses me, because I never saw this kind of behavior in the companies I worked in Finland.

However, I'm still settling in just fine, little by little, I guess. l have a lot of troubles answering the phone though, because I often find it hard to make out what the people on the phone are saying if they speak in exotic accents. I wonder what my own accents seems  like to the native aussies?

One big work-related difference between Australia and Finland seems to be the lunch break. At my and J's workplaces most people seem to just have a sandwich for lunch while they work. We don't understand how these people get by the whole day with just a sandwich or a couple of sushi rolls, since we're used to eating a full buffet lunch at a company lunch cantine. So I've been eating out just by myself lately, spending an hour strolling along St. Kilda Rd and eating some Asian food or subs. I'd like to have a shorter lunch break and leave earlier, but I still must say I enjoy walking in the neighborhood.

To finish just a couple of words about this weekend. Yesterday we went to Healesville Sanctuary in Yarra Valley. It had a lot of Australian animals, like kangaroos, wallabies, koalas, platypuses, etc. It was pretty exciting and we also got to see a boomerang and didgeridoo performance (I really want to learn to throw a boomerang!!)

[Iloisia] Muutoksen tuulia! / [Happy] Changes in the air!

Summary available in English - scroll down to end of post 

Tänään meillä on iloisia uutisia kerrottavana!

Ensinnäkin olemme nyt muuttaneet ja asustelleet onnellisina uudessa asunnossamme, joka sijaitsee siis n. kilometrin päässä edellisestä, edelleen St. Kildassa lähellä Melbournen keskustaa. Asuimme aikaisemmin lähempänä St. Kildan Fitzroy-katua, johon ehdimme tykästyä eläväisyyden, runsaan ravintolatarjonnan sekä lähellä sijaitsevan supermarketin ja elokuvanvuokrausautomaatin johdosta. Tästä syystä huolestuin vähän, miten viihdymme uudessa asunnossamme joka on vähän syrjemmässä, mutta hyvin on mennyt. Läheltä kulkee ratikka keskustaan ja kaikki on edelleen suhteellisen lähellä, mukaanlukien upea Albert-puisto, jossa voi juosta n. 6 kilometrin lenkin kauniin tekojärven ympäri, ihaillen taustalla kohoavaa keskustan pilvenpiirtäjien silhuettia.

Vehreä etupiha

Olohuoneemme, ovet takana vievät makuuhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen; keittiö oikealla

Tältä näyttää myös vehreä kotikatumme!

Ainut huono asia asunnossamme lienee kylmyys ja kosteus. Onneksi täällä on kuitenkin peräti yksi patteri olohuoneessa, jonka J sai toimimaan. Kosteudelle ei voi kuitenkaan mitään, ja se häiritsee siinä mielessä, että a) vaatteet vaativat jopa 5 päivää kuivuakseen sisällä (onneksi on kuitenkin kuivausrumpu ja ulkona naru), ja b) minun, siis H:n, luonnonkihara tukkani menee pörheäksi ja otsatukkani kihartuu naurettavan näköiseksi laineeksi, johon ei auta föönaaminenkaan.

Hämppikset ovat myös vähän ruvenneet pelottamaan, kun näin mustan lukin näköisen yksilön vessassamme, ja ilmeisesti ne viihtyvät myös pihalla olevassa kuivaustelineessä (mistä syystä olenkin yrittänyt, tosin turhaan, saada vaatteita kuivumaan sisällä). Enemmän kuitenkin säikähdin öisestä kohtaamisesta rotan näköisen olennon kanssa. Olin tulossa myöhään kotiin ilmaiskeikalta, ja kuulin outoa rapinaa. Pihamme puuaitaa pitkin juoksi n. 50 cm pitkä, rotan näköinen olento, joka kiipesi aidan viereiseen puuhun ja jäi oksalle kyyhöttämään, tuijottaen minua kiiluvilla silmillään. Ötökällä oli karvattomat korvat ja se muistutti paljonkin jättiläismäistä rottaa. Olin kauhuissani, oli vähintäänkin pelottavaa nähdä sellainen ötökkä keskellä yötä kotipihallaan!

Kirjoitin kokemuksestani myöhemmin vuokranantajallemme (joka siis asuu normaalisti asunnossamme), joka vastasi hyväntuulisesti saaneensa hyvät naurut viestistäni, ja totesi että kyseessä on opossumi; pörröinen otus, joka vastaa kai enemmän oravaa, kuin rottaa. Harmiton periaatteessa, mutta tuhoaa kai puita ja pensaita kaupunkiasustusalueella. Pikaisen googletuksen perustella selvisi myös pari muuta faktaa: opossumi on pussieläin, ja se on aktiivinen nimenomaan öisin - päivisin se ilmeisestikin nukkuu puunkoloissa.

Juuri tämmöiseen ötökkään törmäsin etupihallamme
(Kuva Wikipediasta/Adam J.W.C)

Mutta se opossumeista, ajattelin vielä kertoa viimeviikonlopusta. Teimme taas päiväretken: tällä kertaa kävimme Morningtonin niemimaalla, joka sijaitsee n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Morningtonissa on mm. hienoa luontoa, eläinpuistoja, puutarhoja ja pensassokkeloita (miksi niitä tuntuu olevan joka paikassa?), rantoja, patikkareittejä ja jylhiä näkymiä. Ajoimme 305 metriä korkealle Arthurs Seat -vuorelle, kävelimme läheisessä puistossa ja ihailimme maisemia, sekä kävimme myös Cape Shanckissä  ja niemimaan kärjessä Point Nepeanissa. Cape Shanckissä oli majakka ja hieno kävelyreitti kallioita pitkin, Point Nepeanissa puolestaan iso ja aaltoisa ranta.

Vaikka pidinkin maisemista ja kävelyreiteistä paljon, niin päivän kohokohta taisi kuitenkin olla viimeinen etappimme, Peninsula Hot Springs eli Niemimaan kuumat lähteet -kylpylä. 20 dollarin sisäänpääsymaksu antoi pääsyn ulkoilmassa sijaitseviin altaisiin, joita oli vähintään tusinan verran eri lämpöisinä (35-45 astetta). Löytyi mm. tippukiviluolalähde sekä näköalalähde, ja hauska jalkapohjia hierova, pyöreillä pikkukivillä vuorattu kävelyallas. Lisäksi paikasta olisi löytynyt saunakin, jossa emme kyllä käyneet, sillä huomasimme asian vasta lähtiessämme. Olimme joka tapauksessa mielissämme, että päätimme tulla lähteille myöhään illalla, sillä tunnelma oli todella romanttinen: vaikka olikin hiukan viileä, lähteissä oli ihanan lämmin, ja tunnelmavalaistus, kirkas tähtitaivas ja heinäsirkkojen siritys takasi unohtumattoman kokemuksen. Mikä ihana paikka täydelliseen rentoutumiseen luonnossa patikoinnin jälkeen!

Värikäs lounaspaikkamme Dromana-kylässä

Näkymiä Arthur's Seat -vuorelta

Pikkuinen sorsanpoikanen Arthur's Seat -puistossa

Sorsalampi  Arthur's Seat -puistossa

Cape Shanck

Point Nepeanin ranta

Pelleilyä Point Nepeanin rannalla
(nuo "pupunkorvat" ovat jättimäisiä simpukoita, joita oli rannalla paljon!)



Peninsula Hot Springs - täydellisen rentoutumisen tyyssija (kuva googlesta)



Mainitsin muuten tämän postauksen alussa, että meillä on useampi iloinen uutinen, ja jos jäitte odottamaan sitä toista iloista uutista, niin kärsivällinen lukemisenne palkitaan ja voin ilokseni kertoa nyt, että olen saanut töitä! Maanantaina aloitan toimistoassistenttina kansainvälisessä firmassa, ja työpaikkani sijaitsee vaivaisen parin kilometrin päässä asunnoltamme. Pesti vaikuttaa mukavalta ja monipuoliselta; ei olisi parempaa voinut toivoa. Ja mitenkä sen sitten sain? Ironista kyllä, en yhdenkään rekrytoimiston kautta, vaikka olinkin jo ehtinyt rekisteröityä tusinaan. Olin ladannut CV:ni seek.com.au -palveluun, joka on siis hyvin samantapainen, kun Suomessakin oleva Monster. Kyseinen firma otti minuun suoraan yhteyttä ja pyysi haastatteluun, myöhemmin tarjosi paikkaa. Kävi siis erinomaisen hyvä tuuri!

Summary in English: 

Today we have some great news to tell you!

First of all we have moved in our new apartment, just one kilometer away from our previous one close to Fitzroy street. The new apartment is nice and spaceous, and we like it very much, except for the cold and humid air (it really is so humid that it can take up to 5 days for clothes to dry inside, which is a bit annoying). Just a bit worried about spiders, but my encounter with a small black spider in the toilet was nothing compared to what I saw in the front yard a couple of days ago when I was returning from a gig late at night. A giant (50 cm) rat-looking creature ran on the fence and then up a tree, staring at me creepily. Turned out it was an opossum, not a rat. It's a marsupial and a nocturnal animal, which stays in tree hollows during daytime.

Last weekend we went to Mornington Peninsula, a beautiful place with great walks, beaches and clifftop views. Perhaps the most enjoyable part of the day was when we visited Peninsula Hot Springs after a day in the outdoors. It was a gorgeous place, with several warm pools in the open air. The darkness of the night, romantic lightning, starry sky and cricket sounds made it an unforgettable experience. What a great place to relax after a day of bushwalking!

So what about the other great news? It's that I (H) have finally gotten a job! I'm starting as an administrative assistant in an international company just 2 kilometres away from our home. It's a varied role and I'm really excited about it!