Ensimmäinen työhaastattelu, ensimmäinen työpäivä

Tänään oli H:n ensimmäinen face-to-face työhaastattelu ja J:n ensimmäinen työpäivä.

Miten H:lla meni? No, ennen haastattelua olin tietenkin todella hermostunut. Googletin haastatteluvinkkejä etukäteen netistä, ja koska minua oli varoiteltu aiemmin Australian konservatiivisesta pukukoodista, puunasin itseni aamulla viimeisen päälle. Puin parhaiten istuvan (ja ainoan mukana tuomani) jakkupuvun päälleni, tein siistin meikin ja kieritin hiukset sliipatulle nutturalle, johon suihkutin liikaa hiuslakkaa. Mietin mahdolliset haastattelukysymykset ja vastaukset niihin tarkkaan etukäteen, ja kirjasin ne ylös pieneen vihkoon. Lähdin kotoa kiireessä, ja hyppäsin ratikkaan, joka ajoi vajaassa vartissa keskustaan.

Kävellessäni keskustan Collins Streettiä pitkin haastattelupaikkaani kohti, jännitykseni huipentui. Ei hemmetti! Siinä minä olin, toisella puolen maapalloa Suomesta katsottuna, vieraskielisessä ympäristössä, keskellä vierasta kaupunkia ja vieraita ihmisiä. Kadulla käveli vastaan sieviä aasialaisia naisia ja kiireisiä bisnesmiehiä puvuissaan ja kravateissaan.  Kaikki tuntui niin erilaiselta, kun viimeksi työhaastatteluun mennessä - olinhan silloin kotoisessa Stadissa, jossa vastaantulijatkin ovat ihan eri näköisiä: tuulipukukansaa, tavallisia tallaajia. Nyt olin keskellä suurkaupungin bisnesydintä, ja tunsin oloni hölmöksi matkalla likaantuneessa vapaa-ajan kevättakissani. Sulloin takin kiireesti reppuun, ennen kuin menin vastaanottoon.

Melbournen keskustaa (tämä ei tosin ole Collins streetiltä)

Haastattelu oli rekrytoimiston kanssa, ja liittyi väliaikaisiin rutiininomaisiin toimistotyöpositioihin, joihin olin hakenut. Kuvittelin, että rekrytointikonsultti haastattelisi minut henkilökohtaisesti ja tenttaisi kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta kun minut tultiin hakemaan, tajusin äkkiä, ettei minua haastateltukaan henkilökohtaisesti. Huoneeseen kutsuttiin myös kolme muuta henkilöä, ja huomasin olevani ainoa jakkupukuun pukeutunut. Itseasiassa muut haastateltavat olivat suorastaan nuhjuisen näköisiä! Pojilla oli farkut ja t-paita, toisella heistä tukka ponnarilla ja lävistyksiä korvassa. Eräällä tytöllä oli puolestaan pörrööntynyt, hippimäinen lettikampaus ja farkkutakki. Mitä ihmettä??

Kävikin ilmi, että olin kutsuttu kollektiiviseen "rekisteröintitilaisuuteen" muiden working holiday -viisumilla töitä hakevien kanssa. Muut hakijat olivat Irlannista ja Ranskasta. Ja he hakivat varastotöitä. Hippimäiselle tytölle ilmeisesti kelpasi kaikki. Hän asui vielä reppureissaajahostellissa ja oli vasta saanut kännykkäliittymänsä avattua tunti sitten. No, eipä siinä mitään- täytimme blanketteja ja meidät haastateltiin yksitellen. Haastattelija - tummaihoinen, siististi pukeutunut, nauravainen nuori nainen - kertoi, että toimistotyötä on paljon, ja että mahdollisista paikoista ilmoitetaan n. 1-2 viikon sisällä. Jos sopiva paikka löytyisi, saisin tekstiviestin, jossa kerrotaan position nimi, tuntipalkka, sijainti ja aloitusajankohta. Siihen pitäisi vastata yksinkertaisesti "yes" tai "no".

Olipahan sekin kokemus. Ei varmaankaan mitään kovin aivoja vaativaa, tai paria viikkoa pitempää positiota kannata odottaa, mutta jos sieltä töitä löytyy, niin se riittää minulle. Kunhan alkuun pääsisi!

J:n työpäivästä ei voi kuulemma paljon kertoa, koska blogimme on julkinen, mutta no, sen voin ainakin sanoa että olin tyytyväinen että sain mieheni yhtenä kappaleena takaisin! Huh. Nimittäin J nouti työsuhdeauton tänään ja ajoi sillä parikymmentä kilometriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta työpaikastaan kotiin, eikä onneksi joutunut sen kummempiin kommelluksiin vasemmanpuolisesta liikenteestä huolimatta. Niin, täällä siis ajetaan väärällä puolella tietä, ja itse en ainakaan ole varma, selviytyisinkö risteyksistä ja liikenneympyröistä yhtenä kappaleena! Mutta J selvisi ja selvisi ilmeisesti sakoittakin, eikä sekään ole itsestään selvyys, sillä liikennekameroita on täällä kuulemma kuin sieniä sateella ja pikavoitto napsahtaa, jos ajaa vain 3 km/h ylinopeutta.

[tähän tulisi kuva autostamme, jos olisin ottanut sellaisen... Coming soon!]