Työkulttuurishokista parantelua / Recovering from work culture shock

Summary available in English - scroll down to end of post

Ensimmäinen työviikkoni on nyt takanapäin ja tähän mennessä ollut hyvä fiilis, vaikka täytyy kyllä sanoa, että sain kokea varsinaisen työkulttuurishokin heti ensimmäisenä päivänä! Vertailukohtani on siis ensimmäinen vakiduuni- sekä kesätyöpaikkani Suomessa (firmoja en viitsi mainita nimeltä, mutta sen verran voin sanoa, että kyseessä on kaksi kansainvälistä ja tunnettua suuryritystä).

Eli siis verrattuna näihin mainittuihin aiempiin organisaatioihin, uudessa työpaikassani tuntuu olevan melkoisen rento ja leppoisa meininki. Jutellaan niitä näitä, vitsaillaan. Oudoimmalta on tuntunut se, kun pomoni häpeilemättömästi solvaa nykyistä toimistoassistenttia (eli sitä, kenet tulen korvaamaan - on vielä töissä perehdyttämässä minua pari viikkoa), mutta koko solvaus on kuitenkin vain leikkimielistä naljailua, jota esiintyy myös muiden työntekijöiden välillä. Tällainen käytös olisi ollut täysin ennenkuulumatonta missään firmassa, jossa olen Suomessa työskennellyt. Täkäläisillä taitaa olla vain täysin erilainen huumorintaju. Duuniporukan vitsailuun tottumista vaikeuttaa  se, että olen aina ollut naiivi ihminen, joka ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti. Niinpä minulle naureskellaan usein, kun ymmärrän minulle sanotun täysin väärin. En ole kenellekään katkera asiasta, hämmennyn vain tästä johtuen, ja tunnen oloni epämukavaksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin selvinnyt hyvin ja erilaisesta huumorista huolimatta kaikki työkaverit ja pomo vaikuttavat mukavilta ja avuliailta. Suurin ongelma minulle on oikeastaan ollut puhelimeen vastaaminen, mikä on yksi vastuistani toimistoassistenttina. En useinkaan saa kunnolla selvää soittajan ja yrityksen nimestä, varsinkaan jos soittaja puhuu jotain muuta kuin perusaussi/jenkkiaksenttia. Siksi joudun kysymään nimeä uudelleen monta kertaa, ja saatan silti kirjoittaa tai sanoa nimet edelleen väärin. Eräs työkaveri huomautti jo minulle huvittuneena, miten olin toistuvasti esitellyt erään tietyn soittajan hänelle väärin, soittajan erikoisesta aksentista johtuen.

Olen usein pohtinut, miltähän oma aksenttini mahtaa täkäläisille vaikuttaa. Olen aiemmin saanut monenlaista palautetta. Joskus minua on luultu jenkiksi tai aussiksi, toisinaan saksalaiseksi. Yllättävän usein kuitenkin keskustelukumppani arvaa syntyperän skandinaaviksi (näin kävi esim. kun sattumalta juttelin Melbournen keskustassa hississä erään iäkkään miehen kanssa). Omasta mielestäni arkipuheessani ei ole erityisen selvää korostusta, mutta heti jos sanasto on erikoisempaa tai minulle tuntematonta, aksentti pääsee esiin. Lisäksi tavaan kai sitten kirjaimia  jotenkin oudosti, sillä DHL:n aasialaisen näköinen lähettinainen piikitteli kärkevästi aksenttiani viimeviikolla, kun jouduin toistamaan nimeni hänelle useaan kertaan ennen kuin hän sai sen kirjoitettua oikein. (Olen muuten huomannut, että täällä "H" lausutaan "Haeich" eikä "Aeich", kuten itselleni on koulussa opetettu. Tavaamisen helpottamiseksi olen tosin opetellut toistamaan nimeni myös standardein puhelinaakkosin).

Mutta siis, takaisin aiheeseen, eli organisaatiokulttuurien eroihin. Täällä siis porukka tuntuu juttelevan niitä näitä paljon enemmän kuin mihin olen tottunut. Aiemmissa työpaikoissani tapana oli lähinnä moikata aamulla ja vaihtaa ehkä pari sanaa viikonloppuun liittyen, mutta muu taukojen ulkopuolinen, muutamaa minuuttia pitempi jutustelu olisi todennäköisesti tulkittu vetelehtimiseksi. Toinen merkittävä ero liittyy lounastaukoon. Vastapainoksi kasuaaliin jutusteluun avokätisesti käytetylle ajalle, täällä monelle lounas tuntuu tarkoittavan kotoa tuotua evässämpylää koneen ääressä/työn lomassa nautittuna. Näin on sekä omalla että J:n työpaikalla. Tämä on tuntunut meistä molemmista oudolta: miten porukka jaksaa paiskia koko päivän töitä yhden pienen evässämpylän tai parin take-away sushirullan voimin? Me olemme tottuneet kanttiiniruokaloihin ja niiden runsaisiin buffetaterioineen lisukesalaatteineen ja -leipineen. Ennenkuulumatonta, että eväsleivällä jaksaisi elää koko työpäivää.

Olen toistaiseksi käynyt lounaalla jossain läheisessä lounaskahvilassa tai Subwayssa, nauttien antimekseni kiinalaista, sushia tai subeja. En ole keksinyt vielä muuta ratkaisua, sillä lounastaukoni on tunnin mittainen, eivätkä työaikani tietämäni mukaan jousta paljoakaan. Pitää katsoa, miten homma lähtee jatkossa muotoutumaan. Tosin täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisi kiva päästä kotiin aikaisemmin, niin lounastauolla on mukava kävellä vilkasta ja vehreää St. Kilda roadia pitkin ulos syömään, varsinkin aurinkoisina päivinä. Työpaikkani sijaitsee siis em. kadulla, joka on iso keskustaan vievä katu, minkä toisella puolella on kaunis Albert-puisto tekojärvineen. Näkymät toimistostamme (10. kerroksesta) puistoon, tekojärvelle ja keskustaan ovat todella kauniit (harmi vain, etten pääse niistä paljoakaan nauttimaan, sillä istun vastaanotossa toimiston sisäpuolella).

Tulipas tästä työaiheinen postaus. Vastapainoksi lopuksi vielä muutama sana tänäviikonlopun ohjelmasta. Kävimme eilen Healesville Sanctuary -eläinpuistossa, joka sijaitsee Yarra-laaksossa n. 65 kilometrin päässä Melbournesta. Puistossa oli paljon australialaisia eläimiä (wallabyja, kenguruita, koaloja, vesinokkaeläimiä, tasmanian tuholaisia yms.), ja toisin kuin monissa eläintarhoissa elintilaa oli melko paljon ja joidenkin eläinten, kuten lintujen ja wallabyjen kanssa pääsi kävelemään samassa tilassa. Hauska paikka, vaikka pääsymaksu olikin mielestäni melko kallis ($25 aikuiselta). Bumeranginheitto- ja didgeridoon soittoesitykset puistossa olivat mukava lisä eläinpainotteiseen päivään (bumeranginheitto näytti muuten hauskalta. En vielä saanut J:tä taivuteltua ostamaan meille bumerangia, mutta haluan vielä joku päivä kokeilla sen heittoa, ja selvittää onko se yhtä helppoa kuin miltä se näyttää!)

Tämä kuva on Googlesta, kun minulla ei ole vielä omaa, mutta antaa
suuntaa toimistomme sijainnista (oikea reuna) ja näkymistä (vasemmalla Albert-puisto)

Dingo Healesville Sanctuaryssa

Hauska sininokkainen sorsa Healeasville Sanctuaryssa

Kenguru laiskotteli Healesville Sanctuaryssa

Yarra-laakson näkymiä (paikka oli todella upea viinitiloineen. Harmi, etten saanut
tämän parempaa kuvaa, sillä parhaat näkymät vilahtivat ajaessa ohi)



Summary in English

Well, my first week at work is now over, and I thought I'd write you guys a couple of lines regarding my experiences. I must say the organization culture in the company where I now work is completely different from what I have experienced in Finland. People seem to chit-chat more, and my boss openly mocks the current administrative assistant (whom I will replace), but just in a joking fashion. It confuses me, because I never saw this kind of behavior in the companies I worked in Finland.

However, I'm still settling in just fine, little by little, I guess. l have a lot of troubles answering the phone though, because I often find it hard to make out what the people on the phone are saying if they speak in exotic accents. I wonder what my own accents seems  like to the native aussies?

One big work-related difference between Australia and Finland seems to be the lunch break. At my and J's workplaces most people seem to just have a sandwich for lunch while they work. We don't understand how these people get by the whole day with just a sandwich or a couple of sushi rolls, since we're used to eating a full buffet lunch at a company lunch cantine. So I've been eating out just by myself lately, spending an hour strolling along St. Kilda Rd and eating some Asian food or subs. I'd like to have a shorter lunch break and leave earlier, but I still must say I enjoy walking in the neighborhood.

To finish just a couple of words about this weekend. Yesterday we went to Healesville Sanctuary in Yarra Valley. It had a lot of Australian animals, like kangaroos, wallabies, koalas, platypuses, etc. It was pretty exciting and we also got to see a boomerang and didgeridoo performance (I really want to learn to throw a boomerang!!)