Talvireissu Warrnambooliin / A winter roadtrip to Warrnambool

Summary available in English - scroll down to end of post

Kesäkuun alussa (11.6., tarkalleen ottaen) vietettiin Queen's Birthdayta, public holidayta joka sattui oivallisesti maanantaille. Mikäpäs sen parempi ajankohta tehdä pieni roadtrippi (kyllä, minun piti kirjoittaa tästä taannoisesta reissusta jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!) Kohdettakaan ei ollut vaikea valita. Warrnamboolissa ei ollut vielä tullut kunnolla käytyä, varsinkaan sitä etäämmällä, ja kesäkuuhan on valassesonkia täälläpäin kun Southern Right Whales valaat saapuvat Australian rannikolle Antarktikselta. Joten ei kun tien päälle ja valaita bongaamaan!

Warrnambooliin saa ajella hetken, sillä ihan lähellä Melbournea se ei ole. Suorinta moottoritietä saa körötellä n. 270 kilometria tai jos valitsee maisemareitin, voi ajaa Great Ocean Roadia jolloin matkaa Melbournesta kertyy n. 350 kilometria. Me olimme jo ajelleet Great Ocean Roadilla aikaisemmin, joten valitsimme menomatkalle suoremman reitin mutta paluumatkalla pistäydyimme kyllä Otwaysin kansallispuistossa, sillä Victorian ehdottomasti hienompiin lukeutuva kansallispuisto tarjoaa aina uutta ja jännittävää nähtävää.

Tulomatkalla käytiin upeilla Hopkinsin vesiputouksilla, jotka kuuluvat Australian leveimpiin vesiputouksiin. Ne olivat parhaimmillaan näin talven aikaan, kun sadetta on paljon. Lauantaiyö nukuttiin kuin tukit mukavassa ja hyvin lämmitetyssä motellihuoneessa. Aamulla sitten suunnattiin heti Logan's beachille, paikalliselle valaidenbongausrannalle johon on erityisesti rakennettu näköalatasanne valaiden tarkkailua varten. Mutta kurjuus, ei valaita näkyvissä sinä aamuna! Eipä se mitään, olivathan pelkät maisematkin rannalta aika upeat. Rannalta sitten lähimpään turisti-infoon äskettäisiä valasbongauksia tiedustelemaan (turisti-infoista saa usein viimeisimmän tiedon valaiden sijainnista näköhavaintoihin perustuen). Kuulimme, että valaita on kyllä näkynyt Port Fairyssa, mutta ei vielä Warrnamboolissa bongattu. Kuulin myös, että satamarannassa voi nähdä fur sealeja, eli turkishylkeitä (merikarhuja). Sinne siis!

Upea Hopkins falls lähellä Warrnamboolia

Logans Beach, valaidenbongauspaikka Warrnamboolissa.
Valaiden suhteen ei onnistanut!

Warrnamboolin satamaranta on todella kaunis. Siellä on rannan lisäksi kaunis ja jylhä, kallioinen rantakävelyreitti sekä pieni saareke, jossa voi kuuleman mukaan jopa nähdä pingviinejä hämärän aikaan, sekä niitä suojelevia Maremma-koiria! Pingviinejä vastaan ei tullut, mutta turkishylkeiden suhteen meitä onnisti! Heti kun saavuimme rannassa olevalle laiturille, mereltä rupesi lipumaan rantaa kohti ensin yksi turkishylje ja sitten toinenkin. Ja myös pieniä hylkeenpoikasia! Hylkeet tulivat aivan laiturin viereen pyörimään ja ne telmivät vedessä hyväntuulisina. Vaikutti siltä, että ne ihan nauttivat turisteilta ja sataman ihmisiltä saamastaan huomiosta. Tai ehkäpä ne pyörivät rannan tuntumassa kalastajien saaliin jämien toivossa.

Olimme haltioissamme näistä ihanista hylkeistä, ja niiden telmimistä olisi voinut katsella vaikka koko päivän!

Laituri Warrnamboolin satamassa, josta turkishylkeitä bongattiin

Turkishylje/merikarhu ui ensin kaukana ja sitten tuli lähelle ystäviensä kanssa

Ihana hylje!!

Vauvahylje!

Dumppaa tähän kalanjämäsi

Australialaiset rakastavat erilaisia opastekylttejä.
Tässä hauska varoituskyltti satamasta

Käveltyämme vielä rannanviertä pitkin jatkoimmekin sitten matkaa eteenpäin Port Fairyn pikkukaupunkiin, jossa söimme kevyen lounaan. Sieltä jatkoimme vielä etäämmälle Portlandiin, joka on myös hyvä kaupunki valaiden bongaukseen. Harmi kyllä taaskaan ei lykästänyt! Onneksi Portlandissa oli paljon muutakin tekemistä kuin valaiden katselu. Upeita luonnonnähtävyyksiähän siellä riittää. On jylhiä rantakalliomaisemia, turkishyljesiirtokunta sekä kivimuodostelmia. Turkishyljesiirtokunta asustelee omalla saarekkeellaan rannan tuntumassa, ja sinne tehdään turistiretkiä moottoroidulla kumiveneellä. Siirtokunnan voi nähdä vilaukselta myös rannalta jos kävelee n. 5.5 kilometrin pituisen rantakallioreitin.

Meillä oli vähän aikaa, joten päätimme käydä katsomassa geologista kivimuodostelmaa. Muodostelma eli suipot maasta kohoavat kiviputkilot oli nimetty salamyhkäisesti Petrified forestiksi. Petrified forestin alueella tuntui kuin olisi kävellyt kuussa, sillä maanpinta kivikraattereineen muistutti juurikin kuun pintaa.

Lokkeja Warrnamboolin satamalaiturilla

Kallioinen kävelyreitti Warrnamboolin sataman lähettyvillä

Maremma-koirat suojelevat pienellä saarekkeella asustavaa pingviinisiirtokuntaa

Kävelyreitti rannassa

Kävelyreitiltä

Lisää maisemaa kävelyreitillä

Port Fairyssa oli viehättäviä pikku kauppoja

Meat pieta lounaaksi Port Fairyssa

Nähtävyyksiä Portlandissa

Petrified forest -kivimuodostelma Portlandissa

Petrified Forestin alue muistutti mielestäni kuuta

Hauskat varoituskyltit osa 2.

Maanantaina sitten ajelimme Otways-kansallispuiston kautta koukaten takaisin Melbourneen päin. Otwaysissä kävimme parilla vesiputouksilla, Triplet Fallsissa sekä Hopetoun fallsilla. Otwaysin viidakossa saniaispuiden keskellä kävellessä tuntui kiehtovalta, että jossain voi olla niin vihreää keskellä talvea! Sää oli kirkas mutta raikkaan viileä ja mitä oivallisin luontopolulla patikointiin. Jos olisi onnistanut, noissa paikoissa olisi voinut bongata nokkaeläimenkin, mutta useinmiten niitä näkee vain aamuyön hämärinä tunteina. Matkan varrella ohitimme myös paikan, jossa näitä suloisia eläimiä voi kuulemma lähes takuuvarmasti nähdä... jos on liikkeellä aamulla n. kl 5 aikaan. Harmi, en ole ihan niin aamuvirkku, vaikka haluaisinkin nähdä "nokkiksen" ihka elävänä oikeassa elinympäristössään.

Kaikenkaikkiaan roadtrippi oli hyvin onnistunut vaikka emme sitten lopulta valaita nähneetkään. Turkishylkeet sulattivat sydämet sen verran, että valaiden näkemättä jääminen jäi sivuosaan. Ja jäipähän jotain sitten ensi kertaankin, sillä tälle reissulle lähtisin mielelläni uudestaankin!!

Oli pakko pysähtyä Great Ocean Roadin varrella Otwaysille mennessä

Otwaysin metsästä

Metsäpolulla

Näitä kauniita sieniä kasvoi kaatuneessa puunrungossa Otwaysin metsässä

Infokyltti kertoi nokkaeläimistä, joita voi nähdä jos on onnea

Triplet falls

Marriners falls

Summary in English

In the beginning of July Australia celebrated the Queen's Birthday, a public holiday. As the holiday happened to be on a Monday, we decided to utilize the long weekend and drive to Warrnambool. After all, it was the season for whale watching; every year in the winter months the Southern Right Whales migrate from the Antarctic to the warmer waters of Victoria coast. Warrnambool is about 270 km away from Melbourne, or if you take the scenic Great Ocean Road it will be nearly 350 km.

On the way in we saw the magnificient Hopkins falls, then got a great night's sleep at a local motel. Next morning we headed straight to Logan's Beach, Warrnambool's famous whale watching beach with a specially constructed viewing platform. But we didn't get lucky as there were no whales in sight. The beach was quite a beautiful sight even without the whales, I must say. We stopped by the information centre and learned that you could see fur seals at the Warrnambool marina. So it instantly became our next destination!

The Warrnambool marina is beautiful. There is an awesome cliff edge walk along the coast, and you can see the fur seals and even penguins at dusk, as well as the Maremma dogs that protect them. We didn't see any penguins but fur seals we saw indeed! As soon as we walked on the small waterfront we could see them swimming closer to us. They came really close and seemed to enjoy swimming all around us. There were a few adults and a baby seal too. I was enchanted by them, I could have watched them all day along!

Next we headed to Portland via Port Fairy, where we stopped for a brief lunch. You can see whales also in Portland, but we still didn't get lucky. Fortunately there are a lot of other sights there, too. There are great coastal and bushwalks, a fur seal colony and a geological rock formation called the Petrified Forest. We didn't have much time, so we decided to see the  rock formations.

On the way back to Melbourne we drove via the Otways national park, where we saw the Triplet and Hopetoun falls as well as did a few forest walks. It was amazing to walk in the emerald green forest in the middle of the winter! Needless to say, in Finland (my home country) you will not see anything green in the winter. You could've even seen platypuses in some of the places we visited, and one particular spot offers guaranteed sightings IF you are there at around 5 o'clock in the morning. Too bad I'm not that passionate, even though I really want to see a platypus in its natural habitat.

All in all I must say the roadtrip was very much enjoyable despite us not seeing the whales, because the experience of seeing the fur seals offset any dissappointment. And there'll be something to look forward to the next time, since I definitely would like to visit this area again!

Laskettelua Victorian vuorilla

Urheiluaktiviteettien sarja sai jatkoa viikonloppuisella laskettelureissulla Victorian vuorille, jotka sijaitsevat Melbournesta noin 380 kilometrin ajomatkan päässä. Lukuisten suositusten perusteella laskettelukeskukseksi valitsimme Falls Creekin. Porukka koostui nykyisestä ja entisestä työkaverista sekä muutamasta muusta mukaan eksyneestä kaverista.  Matkaan lähdettiin perjantaina töiden jälkeen kellon neljän aikaan ja majapaikkaamme Mount Beautyyn saavuimme noin yhdeksän maissa. Majapaikaksi valitsimme kaverin kaverin vanhempien alppimajan, jonka saimme käyttöön noin 50 dollarin hintaan per henkilö viikonlopulta. Paikasta oli noin 30 minuutin ajaminen laskettelukeskukseen. Tämä ei kuitenkaan juuri haitannut menoa, sillä yöpyminen keskuksessa maksaa helposti 200-400 dollaria yöltä henkilöltä. Erittäin korkeat hinnat johtuvat 2 kuukauden mittaisesta laskettelusesongista, jolloin rahat on käärittävä toiminnan ylläpitämiseksi. Vuoden muina aikoina asutukset ovat kuulemma tyhjillään.

Kahtaa asiaa osasin reissulta odottaa: reissun jälkeistä erittäin kevyttä lompakkoa ja noin suomen lappia vastaavaa laskettelukokemusta. Molemmat odotukset pitivät paikkaansa erittäin hyvin, sillä rahaa paloi viikonloppuna noin 500 dollaria (425e) sisältäen yöpymisen, ruoat, hissiliput, välinevuokran, pääsylipun vuorille sekä lumiketjut. Ruokailu maksoi paikallisissa pubeissa ja rinteessä noin 20 dollaria (17e) aterialta. Hissiliput 2 päivältä 180 dollaria (155e), kaikki lasketteluvarusteet 140 dollaria, lakisääteiset lumiketjut 50 dollaria ja pääsylippu autolle vuorelle menemiseksi  80 dollaria. Toinenkin oletukseni nappiin, sillä rinteiden jyrkkyydet ja korkeuseros olivat lapin keskivertokeskuksen vertaisia.

Ensimmäinen laskettelupäivämme alkoi melkoisen huonosti sumuisissa merkeissä. Rinteet olivat sumuisia ja laskeminen oli erittäin vaivalloista. Vuorilla kova tuuli ja sumuisuus on melkoisen yleistä. Ei kuulemma ole kovin harvinaista, että koko keskus on suljettu kovan tuulen vuoksi. Erityisen riskialttiiksi sulkemisen tekevät tuolihissit, joita suurin osa hisseistä on.  Sää kuitenkin helpotti iltapäivällä ja pääsimme näkemään vuoren kaikessa kauneudessaan. Eksoottisinta oli lehtipuut, jotka eivät tiputa lehtiä edes talveksi. Vuorella lunta oli noin metrin verran, joten paikoitellen lumipeite oli melkoisen huono. Osa vuoren rinteistä oli vieläkin suljettu, vaikka on paras sesonki. Osaa vuoren rinteistä ei saada auki edes joka vuosi lumen puutteesta johtuen. Lumi on laadultaan suhteellisen vetistä, mutta pehmeätä. Positiivistä on että keli ei mene kylmäksi ja siten rinteet eivät ole jäisiä. Kaiken kaikkiaan lumen laatu on kohtalainen.

Rinteitä löytyi moneen makuun aloittelijoille sopivasta kilpalaskijaan. Mustat rinteet kuitenkin vastasivat Keski-Europpalaisittain punaisia rinteitä. Suomen asteikolla menisivät mustina rinteinä. Rinteiden opastukset olivat jokseenkin sekavia, mutta suunnituksessa auttoivat erittäin avulias hissihenkilökunta.  Henkilökuntaa oli erittäin paljon, minkä seurauksena ihan huvitti. Hissiasemalla oli jopa neljä henkilöä: yksi tarkisti käsiskannerilla lippuja, toinen kysyi  ”how are you?” jokaisen laskun jälkeen, kolmas auttoi tuolihissin kanssa ja neljäs kopissa katsomassa yleistilannetta. Yläasemalla oli tosin vain yksi henkilö, joka heilutti peukkua ja varmisti kaiken olevan kunnossa. Tähän odotettiin vastatattavan käden heilautuksella tai vastaavalla.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Rahaa olisi voinut mennä vähemmän ja ehkä seuraavan kerran lasketteluhimon yllättäessä suuntaan isommille rinteille Uuteen-Seelantiin vain hieman suuremmalla rahalla. Siellä laskettelu on paljon edullisempaa ja vuoretkin lähentelevät Alppien tasoa kuulemma. Suomesta en lähtisi tätä lystiä kokeilemaan, mutta Melbournessa asuvalle kokemisen arvoista.



Vuorimaisemaa matkalla Mt Beautyyn



Nelovetoista Volvoa ja suomalaista kuskia (ei kuvassa) luminen tie ei pelottanut



Mt Beautyn kylän suksivuokraam, josta saa myös pakolliset lumiketjut



Mutkaista tietä vuorilla ja lumesta



Päähissin ala-asemalta



Falls Creekin rinnekartta




300 taalan hintaista asutusta vuorilla




Hissit nykyaikaisia ja perinteisiä tuolihissejä





Kaverin kanssa rinteessä





Laaksoon menevä rinne




Lapsille ja aloittelijoillekin löytyy sopivat puitteet




Maisemaa vuoren huipulta





Paikoitellen lumen puute vaivasi



Falls Creekin pato



Siirtymäreitit olivat toimivia



Porukkaa riitti yläasemalla, mutta hissijonoja ei kuitenkaan ollut



Aussifutista The G:llä

Viime viikolla päätin lähteä tutustumaan lähes kaikkien aussien rakastamaan lajiin aussifutikseen, jota kutsutaan ”footyksi”. Jokaisella australialaisella ja maahanmuuttajalla tulee olla suosikkijoukkue, vaikkei lajista välittäisikään.Tapasin tovi sitten suomalaisen muutaman vuoden maassa asuneen, joka totesi että ilman footyn seuraamista yhteiskuntaan integroituminen hankaloituu. Tämä kommentti oli puolileikillään heitetty, vaikka siinä on jotain perää. Hämmentävintä oli huomata naisten seuraavan lajia lähes yhtä innokkaasti kuin miesten.

Kävin siis kaverini kanssa katsomassa ottelua Melbournen MCG-areenalla. Tätä kenttää kutsutaan myös nimellä ”The G”, joka tullee sanasta Ground. MCG-areena tulee sanoista Melbourne Cricket Ground, sillä kesäaikaan siellä pelataan krikettiä, kun taas talvella pelataan footya. Krikettikenttä on ovaalin muotoinen ehkä noin jalkapallokentän kokoinen. Melbournen toinen iso areena lajin seuraamiseksi on nimetty lentoyhtiön mukaan Etihad stadiumiksi. Sadekelillä kyseinen stadioni on hyvä, sillä katon saa suljettua. Monen paikallisen mielestä autenttinen tunnelma menee pilalle siellä. Etihadin kapasiteetti on noin 50 000 henkeä kun the G vetää yli 100 000 henkeä. Yleisöennätys on noin 130 000 henkeä hengellisessä tilaisuudessa.

Valittu ottelu oli Collingwood vastaan Carlton. Paikalle oli ilmaantunut katsojia noin 76 tuhatta, mikä on tavalliseksi sarjapeliksi hieman keskivertoa enemmän. Tavalliseen otteluun lippu yläkatsomoon kustanti 36 dollaria eli 30 euroa. Hyviin peleihin on vaikea saada lippuja, sillä iso osa paikoista on varattu klubien jäsenille ja kausikorttilaisille. Sen vuoksi kannattaa olla lippujen ostamisen kanssa ajoissa.

Lyhyehkösti pelistä ja sen säännöistä. Kentällä kummaltakin joukkuueella on 18 kenttäpelaajaa. Pelaajat saavat tarvittaessa mennä vaihtoon eikö ole samanlaisia rajoituksia kuten jalkapallossa (soccer). Pelissä pelataan neljä erää (20 min per erä). Kello pysäytetään maalin jälkeen, kunnes peli käynnistetään uudestaan keskialuuelta. Peli aloitetaan viskaamalla jenkkifutiksen muotoinen pallo maahan, josta se kimpoaa korkeuksiin. Pelaajat taistelevat pallon itselleen, minkä jälkeen palloa joko heitetään tai potkaistaan oman joukkueen pelaajalle. Potkaisusyötön onnistuneesta koppaamisesta saa vapaapotkun (potkaistaan käsistä). Pelaajien on tarkoitus tehdä maaleja potkaisemalla pallo vastustajan pylväiden välistä. Pylväitä on neljä eli kolme ns porttia. Tarkoitus on osua keskimmäisestä portista, jolloin jokkue saa kuusi pistettä. Uloimmista porteista saa yhden pisteen. Pallon kuljetuksestä pitää mainita pallon pompauttaminen maahan jokaisen kuljetetun 15 metrin aikana. Sivurajaheitot heittää tuomari päänsä yli selkä kentän suuntaan.Jännänä kuriositeettina pitää mainita kentän juoksupojat, jotka pelin aikana juoksevat välittämässä valmentajien strategiaa kenttäpelaajille. He pukeutuvat kirkkaisiin väreihin, jotteivät joudu pelin tiimellyksen.

Seuraamamme peli päättyi ennakko-odotusten vastaisesti Carltonin hyväksi, minkä seuraksen tekemäni veikkaukset menivät penkin alle. Paikallinen peliyhtiö on TAB, jolla oli kioski areenalla. Veikkasin Collingwoodin tekevän alle 60 pistettä, kun viimeisellä minuutilla kyseinen raja ylittyi ja rahat jäivät saamatta. Kaikesta huolimatta hauska kokemus, jossa oli urheilujuhlan tuntua. Kesäkaudella kirjoittanen samasta paikasta krikettiottelusta samanlaisen katsauksen.

Paikallinen Collingwood kannattaja väliajalla

Pelaajia riittää kentällä 36 hengen verran

Pikkujunnut viihdyttävät yleisöä valiajalla ja totuttelevat pelaamaan ison yleisömäärän edessä

Otteluliput saa ostettua kätevästi Ticketek-palvelusta

The G ottelun jälkeen kaikessa loisteessaan

Bisnesajatuksia Suomeen vietäväksi / Some business ideas for implementation in Finland

Summary available in English - scroll down to end of post

Australiassa on tullut huomattua paljon erilaisia mielenkiintoisia bisnesajatuksia, joita ei ole tullut vastaan Suomessa. Ehkä jokin näistä kirjoittamistani asioista innoittaa jonkun teistä lukijoista yrittäjyyden polulle.

Melbournen aluuella polttoaineen jakelua hallitsevat vain muutama iso toimija (Shell Coles, Caltex Safeway/Woolworths, 7Eleven ja BP).  Shell ja Caltex ovat molemmat liittoutuneet kahden suurimman ruokatavaraketjun kanssa. Molemmat ruokakaupat antavat yli 30 taalaan kertaostoksesta  4, 8 tai jopa 12 dollarisentin alennuksen bensalitralta. Alennuksen suuruus riippuu meneillä olevasta kampanjasta.  Coles tulostaa alennukseen oikeutattavan ”fuel docketin” kauppakuitin loppuun. Safewayssa ollaan hieman edistyneempiä ja alennuksen saa kanta-asiakaskortilla, mikäli riittävän suuri ostos on tehty kampanja-aikana. Kampanjat ovat koko ajan päällä, minkä seurauksena harva maksaa täyttä hintaa bensasta. Tällä hetkellä bensa maksaa noin 1.2 dollari eli 95 eurosenttiä.

Kanta-asiakaskortilla säästää bensaostoksissa

Australiassa näkee paljon drive-in –tyyppisiä viinakauppoja. Konsepti on kätevä erittäin janoisille ihmisille, jotka eivät jaksa kanniskelle juotaviaan. Positiivisena puolena on, ettei tarvitse hävetä ostoksiaan julkisesti.

Viinakaupassa asiointi käy sujuvasti autolla

Fotopol-kamerateline tuli vastaan jossakin turistirysässä. Keksintö hämmensi kätevyydellään. Kameratelineeseen sai ruuvattua oman kameransa kiinni, minkä jälkeen yhteiskuvan ottaminen ajastimella oli helppoa. Teline oli suunnattu kuvauksellisimpaan kohtaan nähtävyyttä ja luonnollisesti se oli myös vatupassin suorassa. Mitä mainion kapistus.

Ei tarvitse vaivata vieraita ihmisiä kuvaamisella,
kun yhteiskuvan saa napattua Fotopol-telineestä

Ketsuppi- ja sinappipakkausteknologiassa ollaan täällä askeleen Suomea edellä. Suomessa ketsupit ovat muistikuvan mukaan ravintoloissa pusseissa, joidenka avaaminen aiheuttaa välillä sotkua ja ovat epäkäyttäjäystävällisiä. Täällä vastaan tullut pakkaus avautuu sormilla puristettaessa juuri oikeasta kohtaa nopeasti ja kätevästi.

Sormet säästyy ketsuppikuorrutteesta tätä pakkausta käyttäessä

Kalastuskajakki näytti hauskalta ja leppoisalta vapaa-ajan lelulta. Kalastusvavat ja muut tavarat saa kätevästi kyytiin, minkä lisäksi sillä pääsee mataliin kaislikoihin haukia narraamaan. Varmasti mukava laite tyynelle mökkijärvelle.

Kepeä kalastuskajakki kelpaa vapaa-ajan viettoon

Töihin ajellessa tulee vastaan mitä ihmeellisimpiä peräkärryjä, joilla yritetään tehdä bisnestä.  Viime viikolla tuli vastaan peräkärrykoirapesula ja peräkärrykiipeilyseinä. Hieman aiemmin kuitenkin näin mobile self-storagen.  He toimittavat kärryn sovittuun paikkaan, minkä jälkeen se pakataan täyteen ja säilötään firman varastoon.

Yleisötapahtumassa tuli vastaan pyörilä kulke vesitankki.  Australian kuumuudessa nesteytys on tärkeää ja sen vuoksi tallainen palvelu on välttämättömyys. Ei ole tällaistakaan tullut vastaan Suomessa.

Taksiboksilla kamat säilöön

Janottaako? Tankkaa peräkärrystä!



Summary in English

I thought I'd write about a few things that I've spotted here in Australia that we don't have back at home in Finland. Maybe it will inspire some of the readers in my home country to start their own business.

There's only a few players that sell fuel in Melbourne region (Shell Coles, Caltex Safeway/Woolworths, 7Eleven ja BP). Shell and Caltex have partnered with large supermarket chains, and they grant a discount of 4, 8 or even 12 cents per litre when making a minimum purchase of 30 dollars. The amount of the discount depends on the campaign running at that point. There is always some campaign running and as a result you rarely need to pay full price for your fuel.

In Australia you see a lot of drive-in style liquor stores. It's an appealing concept to thirsty people who don't want to carry their bottles. Furthermore, you don't have to feel ashamed carrying them around.

In one tourist attraction we saw a Fotopol-camera stand where you can attach your camera and take a picture using the automatic launch, without the help of an outsider. The two stands were placed in the most pictoresque positions and were very convenient to use. What a great idea!

Ketchup sachets are much easier to use here (in Finland we have just regular small plastic sleeves which are very messy). On another note, I've seen a fishing kayak which seems like a useful equipment to take to your holiday house by the lake. Could easily get into shallow waters and catch those smaller fish.

I've also seen a lot of businesses related to wagons. There are dogwash wagons, rock climbing wagons, self storage wagons, water bottle refill wagons... you name it. The latter becomes very convenient in mass public events in hot Australian weather!

International Food Day + kätketty helmi Melbournessa / International Food Day and a little gem I found in the CBD

Summary available in English - scroll down to end of post

Meillä oli pari viikkoa sitten töissä International Food Day, jolloin jokaisen piti tuoda jotain ruokaa omasta kulttuuritaustastaan. Taustatietona siis, että oma työpaikkani on oikeastaan melko monikulttuurinen, sillä meillä on ihmisiä mm. Australiasta, Uudesta-Seelannista, Perusta, Argentiinasta, Turkista, Ranskasta, Saksasta, pian Malesiasta ja tietenkin allekirjoittanut Suomesta. Oli hauskaa varautua omalla tahollaan tähän tapahtumaan ja nähdä minkälaisia ruokia muut paikalle toivat!

Itse päätin siis väsätä karjalanpiirakoita, eli en ihan helpointa mahdollista tuomista valinnut :) Haasteelliseksi niiden tekemisen teki vielä sen, että en ole tehnyt niitä koskaan alusta alkaen itse. Tosin minulla on kyllä sukujuuria Pohjois-Karjalassa ja olen ollut kummitätini/enoni vaimon opissa "karjalanpiirakkakoulussa" joskus 12-vuotiaana, mutta siitä on jo liikaa aikaa! Resepti saatiin netistä ja J:n mummilta, ja valmistamisen aloitin jo kahta päivää ennen, sillä päätin tehdä puuron etukäteen jääkaappiin yön yli odottamaan. Kaikki tarvittavat ainekset löytyi kaupasta melko hyvin, mutta ruisjauho tuotti päänvaivaa. Onneksi häthätään löytyi sentään Bread Mixiä (leipäjauhosekoitusta), jossa oli 30% ruisjauhoja. Oikeita ruisjauhojakin myytäneen jossain erikoistuneissa luomuputiikeissa, mutta niin paljon vaivaa en sentään jaksanut nähdä että olisin lähtenyt urakalla metsästämään.

Siinä ne ovat, Australiassa asti tekemäni karjalanpiirakat!

Piirakat onnistuivat Bread Mixiä ja täysjyvävehnäjauhoja sekoittaen ihan hyvin, mutta laitoin puuroon liian vähän suolaa, ja paistotulos oli hyvin epätasainen koska uudessa asunnossamme on -ärsyttävää- kaasuliesi ja -uuni!! Uunia on hyvin hankala käyttää, ja en saanut liekkiä pysymään päällä en sitten millään (tiedän periaatteessa miten se toimii, sillä meillä oli tällainen uuni eräässä toisessa asunnossa aiemminkin. Epäilen, että uuni on jotenkin viallinen, sillä liekki kuolee omine aikoineen.) Lopulta jouduin paistamaan piirakat uunin grilli-osassa (täällä on siis usein uunissa semmoinen grillitoiminto tai erillinen osionsa) ja paistotulos oli erittäin kehno. ARGH!! Miksei täällä voisi vaan olla ihan tavallista sähköuunia! (Ja tähän joku piirakkamestari voi huomauttaa, että parhaat piirakat tehdään oikeassa leivinuunissa. Itse arvostaisin helppoutta keittiössä ja haluaisin vain tavallisen sähköuunin jossa vain on yksi tai kaksi nappia mitä tarvitsee kääntää!!)

Noh, oli lopputulos mikä tahansa ei sillä niin väliä, sillä yritin parhaani! Ja ruokaahan meidän pitopöydässä riittikin, niin että karjalanpiirakoistani ei ainakaan ihmisten kylläisyys jäänyt kiinni! Oli mm. libanonilaista lampaanlihapizzaa, perulaista perunamuussikakkua (en muista oikeaa nimeä joten keksin tuon nimen itse, haha), argentiinalaista suklaa-kinuskiherkkua, saksalaista perunasalaattia yms. yms. Aterian jälkeen kaikki olivat niin kylläisiä että varmaan vaivoin jaksoivat päivän työt tehdä loppuun, itsestäni ainakin tuntui siltä :) Mutta kerrassaan mukava tapa järjestää lounastauko työporukan kanssa. Meillä on mahtavia ihmisiä töissä ja joskus tuntuu kivalta olla töissä pienessä yrityksessä, jossa kaikki tuntee toisensa.

Pöydän antimia: Australialaista pekoni/kananmunapiirakkaa sekä ranskalaisia
juustovoileipiä

Lisää pöydän antimia ("perulainen perunakakku")

Argentiinalainen choco torta oli paljon herkullisempaa kuin miltä se näytti!!

Töihin jotenkin liittyen, ajattelin myös kertoa tällä kertaa ekskursiostani vanhaan toimistorakennukseen keskustassa osoitteessa 333 Collins Street. Tehtäväni oli siis kiikuttaa parina kertana sinne dokumentteja, ja olin haltioissani kun löysin tällaisen "salatun aarteen" keskustan sydämestä :) Rakennuksen alkuperäinen osa on pykätty 1890-luvulla, jolloin siellä toimi Commercial Bank of Australia. Myöhemmin sitä on laajenettu, ja siellä on useiden yritysten toimistoja lukuisissa kerroksessa.

Rakennuksen alkuperäinen osa eli aula on mahtipontinen kuperine ja koristelluine kattoineen. Aulasta johtaa käytävä useisiin hissisyvennyksiin, joiden kunkin reunassa lukee mihin kerroksiin kullakin hissillä pääsee. Hissin kutsunappulat ovat seinään kiinnitettyjä valtavan kokoisia, kullattuja puoliympyröitä. Itse hissit ovat sisältä koristeellisesti puupaneloidut. Mikä mahtava rakennus! Olen iloinen, että jouduin sattumalta käymään siellä. Kuten mainitsinkin tuli hauska tunne, että olen löytänyt salaisen aarteen kaupungin ytimestä. Yksi hyvä syy miksi Melbournen kaltaiset suurkaupungit ovat kiehtovia - aina löytyy jotain uutta ja jännittävää :)

333 Collins Streetin aula

Seinien detaljeja

Aulasta löytyy mm. rakennuksen pienoismalli...

...sekä rakennuksen historiasta kertova taulu

Hissikäytävä

Hissiaula

Paljastakaahan tekin omat "kätketyt helmet" suosikkikaupungeistanne!

Summary in English

A few weeks ago we had an International Food Day in our company. Everyone was supposed to bring a dish from their cultural heritage. I decided to make Karelian pies, which are a savoury snack made from rice porridge and rye flour. It is not the easiest thing to make! It took me 2 days and I wasn't too happy with the outcome since I put too little salt in it and they didn't bake evenly because of the stupid gas oven. The oven wasn't working properly, I so wish we had just a normal electrical oven like everyone does in Finland. Gas oven is something that I have had to learn to use here in Australia.

I also wrote about a little hidden gem I found in the CBD the other day! I had to bring some documents to an office building in 333 Collins Street. I was delighted when I entered this beautiful building. It has an old vestibule / entrance hall which is built in the 1890s. It looks very magnificient with a beautiful high, rounded ceiling and decorated columns. When you walk across to the hall you come to a corridor with multiple elevator entrances. Each pair of elevators goes to different floors. The elevator call button is a huge golden half-sphere stuck on the wall, and the elevators are paneled with wood inside.

What a nice building!! I am so happy to have found this hidden little place by coincidence. That must be one of the pros of living in a big city like Melbourne. There is always something new and exciting you can find! I want to hear about any hidden gems you have discovered in your favourite cities?

Suomeen!! MEL-HEL via China - ja muita kuulumisia

Summary available in English - Scroll down to end of post

Uskomatonta, mutta melko pian (elokuun lopussa) meillä tulee vuosi täyteen täällä Australiassa. Lähes vuosi poissa kotimaasta! Tänne lähtiessä meillä ei ollut aavistustakaan kaunko täällä viihtyisimme ja milloin olisimme seuraavan kerran Suomessa. Nyt se aika on koittanut ja jo reilun kuukauden päästä, 17.heinäkuuta lennämme Suomeen. Mutta vaikeapa olisi ollut vuosi sitten tietää, että tulemmekin Melbournesta Suomeen vain visiitille, emmekä pysyvästi takaisin. Itselläni aikaa Suomessa on vajaat 3 viikkoa ja J:llä kaksi, sitten täytyy palata töihin Australiaan. Näin se elämä on vuodessa järjestynyt ja asetelma muuttunut melko erilaiseksi kun tänne lähtiessämme olimme kuvitelleet.

Meidän reittimme (menolento) China Southernilla Suomeen 17.7.2012.
Kaksi stoppia Kiinassa tarkoittaa, että tarvitsemme transit-viisumit.

Itseäni jotenkin huolestuttaa Suomessa visiitillä käyminen, sillä olen ikävöinyt kotiin niin paljon. Tiedän jo nyt, etten tule olemaan lainkaan hilpeissä mielin kun nousen paluukoneeseen Helsinki-Vantaalla elokuussa, eikä asiaa auta ollenkaan se, että lennän yksin sillä J lähtee takaisin jo viikkoa aiemmin. Yritän kuitenkin olla murehtimatta liikaa ja iloita jo etukäteen niistä kolmesta viikosta, mitkä voin viettää kauniissa kesä-Suomessa. Mielessä siintää jo nyt lapsuuden kotimaisemat, Helsingin kaunis ydinkeskusta ja kadut ja paikat jotka tunnen kuin omat taskuni, sekä mökin kauniit ja vehreät järvimaisemat.

Kyllä tulee todella nostalginen olo, kun fiilistelen näitä ajatuksia ja paikkoja mielessäni. Voin sanoa, että Suomesta lähtiessä ei olisi voinut myöskään arvata sitä, kuinka voimakkaita tunteita oma kotimaa ja synnyinseutu voikaan itsessä herättää. Miten kaunis kaupunki Helsinki itse asiassa onkaan. Ja miten kaunis maa Suomi onkaan! Räntä ja talven kylmyys ovat asia erikseen, mutta aikahan (poissa kotimaasta) tunnetusti kultaa muistot.

Olemme muuten muuttaneet nyt Melbournessa uuteen asuntoon! Kämppä on mainiolla sijainnilla St.Kilda Westissä. Rannalle matkaa on vaivaiset parisataa metriä, Fitzroy-street ravintolakatu on ihan nurkilla samoin kuten Albert park ja pari muutakin puistoa. Pidän tästä naapurustosta ja siitä, että asunto on hiljaisella sivukadulla toisin kuten edellinen kämppämme vilkkaan, ison tien varrella. Asunnossa on hurjasti tilaa ja olohuoneessa nyt sohvasänky, jossa voi majoittaa vaikkapa ystäviä Suomesta.

Tältä näyttää kiva vihreä kotikatumme



Olkkarimme (huonekalut juuri ostamiamme)



Mainitun sohvasängyn ostimme käytettynä Gumtreestä (eli paikalliselta netti-ilmoituspalstalta), kuten muutaman muunkin huonekalun, mutta toisaalta aika ison osan ostimme uutena Ikeasta, sillä palasina paketoidut huonekalut oli paljon helpompi saada (vahingoittumattomina) sisään kämppäämme. Kyllä, niille jotka ihmettelevät asiaa, Ikea on tosiaan löytänyt tiensä tännekin maailmankolkkaan asti. Jotenkin siellä shoppailu tuntuu aina niin kotoisalta, kun tavaratalon sisällä talsiessa voisi helposti kuvitella vaikka olevansa Vantaalla Melbournen Richmond-lähiön sijasta.

Uudessa kämpässä on vain yksi huono puoli. Täällä on ihan hirveän kylmä. Ja ilmankos tuo, kun ikkunalasit ovat yksinkertaiset (se on tosin varsin normaalia täällä) ja eristeet niissä sekä ovissa olemattomat. J mittasi yhtenä päivänä sisälämpötilaksi 17 astetta. Patterit löytyy kahdesta huoneesta, mutta ne toimivat sähköllä ja niitä ei voi mielinmäärin käytellä, jollei halua postilaatikostaan kolahtavan usean sadan dollarin sähkölaskua. (Tai näin ainakin J pelottelee). Joten toistaiseksi täällä yritetään pärjätä kerrospukeutuen ja Suomen reissulta sitten kotiin tuliaisiksi jos jonkinmoista lämmikettä (kuten flanelliyöpuku, villasukkia, lämmin torkkupeitto, yms.)

St. Kilda pier uuden kämppämme nurkalta - nappasin tämän kuvan
kauniina auringonlaskuna noin viikko sitten

St. Kilda pierin ihania pikkupingviinejä tulee varmasti moikattua nyt useammin!
(kuva itse ottamani joskus aiemmin)

Summary in English

I still can't believe that we will be going to Finland in just a little more than a month's time! We have already booked our tickets, we are flying there on the 17th of July and I will return on the 8th of August (my husband returns one week earlier). When we came to Melbourne about one year ago we had no idea what would happen and where we would be in a year's time. And here we are, booking return - not one-way - tickets from Melbourne to Finland.

I can't wait visiting Finland although I must say I am already dreading the moment I must board the plane back to Australia, as it will be very difficult for me and I have to travel back alone which only makes things worse. I still try to cherish the thought of almost 3 whole weeks in Finland. When I went to Australia I couldn't have imagined how much I would appreciate my home country. How beautiful Finland and my home city Helsinki is! Of course I remember the good things, whereas bad things (ie. sleet and the endless cold winter) subside in my memories.

We have moved into a new apartment to St. Kilda West! It is in a perfect location very close to the beach, Albert park, Fitzroy street etc. We had to buy our own furniture and we got some second hand from Gumtree (a classified ads website) but most we got new from Ikea, since it was much easier to transport and get them in the unit that way. Ikea is a popular furniture store in Finland, too, and shopping there feels so much at home to me. I could almost imagine being in Vantaa rather than Richmond when I walk down the aisles inside the huge warehouse.

The only bad thing about our new apartment is that it is extremely cold. Windows are single-glazed (which is quite common here, though) and they and the doors are very badly insulated. J measured a temperature of just 17 degrees one day!! In Finland the houses are very warm (otherwise people couldn't live there, could they - it gets so cold in winter) and it is very hard for me to understand why they build the way they do here, who really wants to freeze in their house?? We have heaters in two rooms but they consume electricity (in Finland there is central heating), which can be quite costly. So I'm going to bring all things I can to keep me warm (clothing, blankets etc.) when I go to Finland.