Laskettelua Victorian vuorilla

Urheiluaktiviteettien sarja sai jatkoa viikonloppuisella laskettelureissulla Victorian vuorille, jotka sijaitsevat Melbournesta noin 380 kilometrin ajomatkan päässä. Lukuisten suositusten perusteella laskettelukeskukseksi valitsimme Falls Creekin. Porukka koostui nykyisestä ja entisestä työkaverista sekä muutamasta muusta mukaan eksyneestä kaverista.  Matkaan lähdettiin perjantaina töiden jälkeen kellon neljän aikaan ja majapaikkaamme Mount Beautyyn saavuimme noin yhdeksän maissa. Majapaikaksi valitsimme kaverin kaverin vanhempien alppimajan, jonka saimme käyttöön noin 50 dollarin hintaan per henkilö viikonlopulta. Paikasta oli noin 30 minuutin ajaminen laskettelukeskukseen. Tämä ei kuitenkaan juuri haitannut menoa, sillä yöpyminen keskuksessa maksaa helposti 200-400 dollaria yöltä henkilöltä. Erittäin korkeat hinnat johtuvat 2 kuukauden mittaisesta laskettelusesongista, jolloin rahat on käärittävä toiminnan ylläpitämiseksi. Vuoden muina aikoina asutukset ovat kuulemma tyhjillään.

Kahtaa asiaa osasin reissulta odottaa: reissun jälkeistä erittäin kevyttä lompakkoa ja noin suomen lappia vastaavaa laskettelukokemusta. Molemmat odotukset pitivät paikkaansa erittäin hyvin, sillä rahaa paloi viikonloppuna noin 500 dollaria (425e) sisältäen yöpymisen, ruoat, hissiliput, välinevuokran, pääsylipun vuorille sekä lumiketjut. Ruokailu maksoi paikallisissa pubeissa ja rinteessä noin 20 dollaria (17e) aterialta. Hissiliput 2 päivältä 180 dollaria (155e), kaikki lasketteluvarusteet 140 dollaria, lakisääteiset lumiketjut 50 dollaria ja pääsylippu autolle vuorelle menemiseksi  80 dollaria. Toinenkin oletukseni nappiin, sillä rinteiden jyrkkyydet ja korkeuseros olivat lapin keskivertokeskuksen vertaisia.

Ensimmäinen laskettelupäivämme alkoi melkoisen huonosti sumuisissa merkeissä. Rinteet olivat sumuisia ja laskeminen oli erittäin vaivalloista. Vuorilla kova tuuli ja sumuisuus on melkoisen yleistä. Ei kuulemma ole kovin harvinaista, että koko keskus on suljettu kovan tuulen vuoksi. Erityisen riskialttiiksi sulkemisen tekevät tuolihissit, joita suurin osa hisseistä on.  Sää kuitenkin helpotti iltapäivällä ja pääsimme näkemään vuoren kaikessa kauneudessaan. Eksoottisinta oli lehtipuut, jotka eivät tiputa lehtiä edes talveksi. Vuorella lunta oli noin metrin verran, joten paikoitellen lumipeite oli melkoisen huono. Osa vuoren rinteistä oli vieläkin suljettu, vaikka on paras sesonki. Osaa vuoren rinteistä ei saada auki edes joka vuosi lumen puutteesta johtuen. Lumi on laadultaan suhteellisen vetistä, mutta pehmeätä. Positiivistä on että keli ei mene kylmäksi ja siten rinteet eivät ole jäisiä. Kaiken kaikkiaan lumen laatu on kohtalainen.

Rinteitä löytyi moneen makuun aloittelijoille sopivasta kilpalaskijaan. Mustat rinteet kuitenkin vastasivat Keski-Europpalaisittain punaisia rinteitä. Suomen asteikolla menisivät mustina rinteinä. Rinteiden opastukset olivat jokseenkin sekavia, mutta suunnituksessa auttoivat erittäin avulias hissihenkilökunta.  Henkilökuntaa oli erittäin paljon, minkä seurauksena ihan huvitti. Hissiasemalla oli jopa neljä henkilöä: yksi tarkisti käsiskannerilla lippuja, toinen kysyi  ”how are you?” jokaisen laskun jälkeen, kolmas auttoi tuolihissin kanssa ja neljäs kopissa katsomassa yleistilannetta. Yläasemalla oli tosin vain yksi henkilö, joka heilutti peukkua ja varmisti kaiken olevan kunnossa. Tähän odotettiin vastatattavan käden heilautuksella tai vastaavalla.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Rahaa olisi voinut mennä vähemmän ja ehkä seuraavan kerran lasketteluhimon yllättäessä suuntaan isommille rinteille Uuteen-Seelantiin vain hieman suuremmalla rahalla. Siellä laskettelu on paljon edullisempaa ja vuoretkin lähentelevät Alppien tasoa kuulemma. Suomesta en lähtisi tätä lystiä kokeilemaan, mutta Melbournessa asuvalle kokemisen arvoista.



Vuorimaisemaa matkalla Mt Beautyyn



Nelovetoista Volvoa ja suomalaista kuskia (ei kuvassa) luminen tie ei pelottanut



Mt Beautyn kylän suksivuokraam, josta saa myös pakolliset lumiketjut



Mutkaista tietä vuorilla ja lumesta



Päähissin ala-asemalta



Falls Creekin rinnekartta




300 taalan hintaista asutusta vuorilla




Hissit nykyaikaisia ja perinteisiä tuolihissejä





Kaverin kanssa rinteessä





Laaksoon menevä rinne




Lapsille ja aloittelijoillekin löytyy sopivat puitteet




Maisemaa vuoren huipulta





Paikoitellen lumen puute vaivasi



Falls Creekin pato



Siirtymäreitit olivat toimivia



Porukkaa riitti yläasemalla, mutta hissijonoja ei kuitenkaan ollut