International Food Day + kätketty helmi Melbournessa / International Food Day and a little gem I found in the CBD

Summary available in English - scroll down to end of post

Meillä oli pari viikkoa sitten töissä International Food Day, jolloin jokaisen piti tuoda jotain ruokaa omasta kulttuuritaustastaan. Taustatietona siis, että oma työpaikkani on oikeastaan melko monikulttuurinen, sillä meillä on ihmisiä mm. Australiasta, Uudesta-Seelannista, Perusta, Argentiinasta, Turkista, Ranskasta, Saksasta, pian Malesiasta ja tietenkin allekirjoittanut Suomesta. Oli hauskaa varautua omalla tahollaan tähän tapahtumaan ja nähdä minkälaisia ruokia muut paikalle toivat!

Itse päätin siis väsätä karjalanpiirakoita, eli en ihan helpointa mahdollista tuomista valinnut :) Haasteelliseksi niiden tekemisen teki vielä sen, että en ole tehnyt niitä koskaan alusta alkaen itse. Tosin minulla on kyllä sukujuuria Pohjois-Karjalassa ja olen ollut kummitätini/enoni vaimon opissa "karjalanpiirakkakoulussa" joskus 12-vuotiaana, mutta siitä on jo liikaa aikaa! Resepti saatiin netistä ja J:n mummilta, ja valmistamisen aloitin jo kahta päivää ennen, sillä päätin tehdä puuron etukäteen jääkaappiin yön yli odottamaan. Kaikki tarvittavat ainekset löytyi kaupasta melko hyvin, mutta ruisjauho tuotti päänvaivaa. Onneksi häthätään löytyi sentään Bread Mixiä (leipäjauhosekoitusta), jossa oli 30% ruisjauhoja. Oikeita ruisjauhojakin myytäneen jossain erikoistuneissa luomuputiikeissa, mutta niin paljon vaivaa en sentään jaksanut nähdä että olisin lähtenyt urakalla metsästämään.

Siinä ne ovat, Australiassa asti tekemäni karjalanpiirakat!

Piirakat onnistuivat Bread Mixiä ja täysjyvävehnäjauhoja sekoittaen ihan hyvin, mutta laitoin puuroon liian vähän suolaa, ja paistotulos oli hyvin epätasainen koska uudessa asunnossamme on -ärsyttävää- kaasuliesi ja -uuni!! Uunia on hyvin hankala käyttää, ja en saanut liekkiä pysymään päällä en sitten millään (tiedän periaatteessa miten se toimii, sillä meillä oli tällainen uuni eräässä toisessa asunnossa aiemminkin. Epäilen, että uuni on jotenkin viallinen, sillä liekki kuolee omine aikoineen.) Lopulta jouduin paistamaan piirakat uunin grilli-osassa (täällä on siis usein uunissa semmoinen grillitoiminto tai erillinen osionsa) ja paistotulos oli erittäin kehno. ARGH!! Miksei täällä voisi vaan olla ihan tavallista sähköuunia! (Ja tähän joku piirakkamestari voi huomauttaa, että parhaat piirakat tehdään oikeassa leivinuunissa. Itse arvostaisin helppoutta keittiössä ja haluaisin vain tavallisen sähköuunin jossa vain on yksi tai kaksi nappia mitä tarvitsee kääntää!!)

Noh, oli lopputulos mikä tahansa ei sillä niin väliä, sillä yritin parhaani! Ja ruokaahan meidän pitopöydässä riittikin, niin että karjalanpiirakoistani ei ainakaan ihmisten kylläisyys jäänyt kiinni! Oli mm. libanonilaista lampaanlihapizzaa, perulaista perunamuussikakkua (en muista oikeaa nimeä joten keksin tuon nimen itse, haha), argentiinalaista suklaa-kinuskiherkkua, saksalaista perunasalaattia yms. yms. Aterian jälkeen kaikki olivat niin kylläisiä että varmaan vaivoin jaksoivat päivän työt tehdä loppuun, itsestäni ainakin tuntui siltä :) Mutta kerrassaan mukava tapa järjestää lounastauko työporukan kanssa. Meillä on mahtavia ihmisiä töissä ja joskus tuntuu kivalta olla töissä pienessä yrityksessä, jossa kaikki tuntee toisensa.

Pöydän antimia: Australialaista pekoni/kananmunapiirakkaa sekä ranskalaisia
juustovoileipiä

Lisää pöydän antimia ("perulainen perunakakku")

Argentiinalainen choco torta oli paljon herkullisempaa kuin miltä se näytti!!

Töihin jotenkin liittyen, ajattelin myös kertoa tällä kertaa ekskursiostani vanhaan toimistorakennukseen keskustassa osoitteessa 333 Collins Street. Tehtäväni oli siis kiikuttaa parina kertana sinne dokumentteja, ja olin haltioissani kun löysin tällaisen "salatun aarteen" keskustan sydämestä :) Rakennuksen alkuperäinen osa on pykätty 1890-luvulla, jolloin siellä toimi Commercial Bank of Australia. Myöhemmin sitä on laajenettu, ja siellä on useiden yritysten toimistoja lukuisissa kerroksessa.

Rakennuksen alkuperäinen osa eli aula on mahtipontinen kuperine ja koristelluine kattoineen. Aulasta johtaa käytävä useisiin hissisyvennyksiin, joiden kunkin reunassa lukee mihin kerroksiin kullakin hissillä pääsee. Hissin kutsunappulat ovat seinään kiinnitettyjä valtavan kokoisia, kullattuja puoliympyröitä. Itse hissit ovat sisältä koristeellisesti puupaneloidut. Mikä mahtava rakennus! Olen iloinen, että jouduin sattumalta käymään siellä. Kuten mainitsinkin tuli hauska tunne, että olen löytänyt salaisen aarteen kaupungin ytimestä. Yksi hyvä syy miksi Melbournen kaltaiset suurkaupungit ovat kiehtovia - aina löytyy jotain uutta ja jännittävää :)

333 Collins Streetin aula

Seinien detaljeja

Aulasta löytyy mm. rakennuksen pienoismalli...

...sekä rakennuksen historiasta kertova taulu

Hissikäytävä

Hissiaula

Paljastakaahan tekin omat "kätketyt helmet" suosikkikaupungeistanne!

Summary in English

A few weeks ago we had an International Food Day in our company. Everyone was supposed to bring a dish from their cultural heritage. I decided to make Karelian pies, which are a savoury snack made from rice porridge and rye flour. It is not the easiest thing to make! It took me 2 days and I wasn't too happy with the outcome since I put too little salt in it and they didn't bake evenly because of the stupid gas oven. The oven wasn't working properly, I so wish we had just a normal electrical oven like everyone does in Finland. Gas oven is something that I have had to learn to use here in Australia.

I also wrote about a little hidden gem I found in the CBD the other day! I had to bring some documents to an office building in 333 Collins Street. I was delighted when I entered this beautiful building. It has an old vestibule / entrance hall which is built in the 1890s. It looks very magnificient with a beautiful high, rounded ceiling and decorated columns. When you walk across to the hall you come to a corridor with multiple elevator entrances. Each pair of elevators goes to different floors. The elevator call button is a huge golden half-sphere stuck on the wall, and the elevators are paneled with wood inside.

What a nice building!! I am so happy to have found this hidden little place by coincidence. That must be one of the pros of living in a big city like Melbourne. There is always something new and exciting you can find! I want to hear about any hidden gems you have discovered in your favourite cities?

Suomeen!! MEL-HEL via China - ja muita kuulumisia

Summary available in English - Scroll down to end of post

Uskomatonta, mutta melko pian (elokuun lopussa) meillä tulee vuosi täyteen täällä Australiassa. Lähes vuosi poissa kotimaasta! Tänne lähtiessä meillä ei ollut aavistustakaan kaunko täällä viihtyisimme ja milloin olisimme seuraavan kerran Suomessa. Nyt se aika on koittanut ja jo reilun kuukauden päästä, 17.heinäkuuta lennämme Suomeen. Mutta vaikeapa olisi ollut vuosi sitten tietää, että tulemmekin Melbournesta Suomeen vain visiitille, emmekä pysyvästi takaisin. Itselläni aikaa Suomessa on vajaat 3 viikkoa ja J:llä kaksi, sitten täytyy palata töihin Australiaan. Näin se elämä on vuodessa järjestynyt ja asetelma muuttunut melko erilaiseksi kun tänne lähtiessämme olimme kuvitelleet.

Meidän reittimme (menolento) China Southernilla Suomeen 17.7.2012.
Kaksi stoppia Kiinassa tarkoittaa, että tarvitsemme transit-viisumit.

Itseäni jotenkin huolestuttaa Suomessa visiitillä käyminen, sillä olen ikävöinyt kotiin niin paljon. Tiedän jo nyt, etten tule olemaan lainkaan hilpeissä mielin kun nousen paluukoneeseen Helsinki-Vantaalla elokuussa, eikä asiaa auta ollenkaan se, että lennän yksin sillä J lähtee takaisin jo viikkoa aiemmin. Yritän kuitenkin olla murehtimatta liikaa ja iloita jo etukäteen niistä kolmesta viikosta, mitkä voin viettää kauniissa kesä-Suomessa. Mielessä siintää jo nyt lapsuuden kotimaisemat, Helsingin kaunis ydinkeskusta ja kadut ja paikat jotka tunnen kuin omat taskuni, sekä mökin kauniit ja vehreät järvimaisemat.

Kyllä tulee todella nostalginen olo, kun fiilistelen näitä ajatuksia ja paikkoja mielessäni. Voin sanoa, että Suomesta lähtiessä ei olisi voinut myöskään arvata sitä, kuinka voimakkaita tunteita oma kotimaa ja synnyinseutu voikaan itsessä herättää. Miten kaunis kaupunki Helsinki itse asiassa onkaan. Ja miten kaunis maa Suomi onkaan! Räntä ja talven kylmyys ovat asia erikseen, mutta aikahan (poissa kotimaasta) tunnetusti kultaa muistot.

Olemme muuten muuttaneet nyt Melbournessa uuteen asuntoon! Kämppä on mainiolla sijainnilla St.Kilda Westissä. Rannalle matkaa on vaivaiset parisataa metriä, Fitzroy-street ravintolakatu on ihan nurkilla samoin kuten Albert park ja pari muutakin puistoa. Pidän tästä naapurustosta ja siitä, että asunto on hiljaisella sivukadulla toisin kuten edellinen kämppämme vilkkaan, ison tien varrella. Asunnossa on hurjasti tilaa ja olohuoneessa nyt sohvasänky, jossa voi majoittaa vaikkapa ystäviä Suomesta.

Tältä näyttää kiva vihreä kotikatumme



Olkkarimme (huonekalut juuri ostamiamme)



Mainitun sohvasängyn ostimme käytettynä Gumtreestä (eli paikalliselta netti-ilmoituspalstalta), kuten muutaman muunkin huonekalun, mutta toisaalta aika ison osan ostimme uutena Ikeasta, sillä palasina paketoidut huonekalut oli paljon helpompi saada (vahingoittumattomina) sisään kämppäämme. Kyllä, niille jotka ihmettelevät asiaa, Ikea on tosiaan löytänyt tiensä tännekin maailmankolkkaan asti. Jotenkin siellä shoppailu tuntuu aina niin kotoisalta, kun tavaratalon sisällä talsiessa voisi helposti kuvitella vaikka olevansa Vantaalla Melbournen Richmond-lähiön sijasta.

Uudessa kämpässä on vain yksi huono puoli. Täällä on ihan hirveän kylmä. Ja ilmankos tuo, kun ikkunalasit ovat yksinkertaiset (se on tosin varsin normaalia täällä) ja eristeet niissä sekä ovissa olemattomat. J mittasi yhtenä päivänä sisälämpötilaksi 17 astetta. Patterit löytyy kahdesta huoneesta, mutta ne toimivat sähköllä ja niitä ei voi mielinmäärin käytellä, jollei halua postilaatikostaan kolahtavan usean sadan dollarin sähkölaskua. (Tai näin ainakin J pelottelee). Joten toistaiseksi täällä yritetään pärjätä kerrospukeutuen ja Suomen reissulta sitten kotiin tuliaisiksi jos jonkinmoista lämmikettä (kuten flanelliyöpuku, villasukkia, lämmin torkkupeitto, yms.)

St. Kilda pier uuden kämppämme nurkalta - nappasin tämän kuvan
kauniina auringonlaskuna noin viikko sitten

St. Kilda pierin ihania pikkupingviinejä tulee varmasti moikattua nyt useammin!
(kuva itse ottamani joskus aiemmin)

Summary in English

I still can't believe that we will be going to Finland in just a little more than a month's time! We have already booked our tickets, we are flying there on the 17th of July and I will return on the 8th of August (my husband returns one week earlier). When we came to Melbourne about one year ago we had no idea what would happen and where we would be in a year's time. And here we are, booking return - not one-way - tickets from Melbourne to Finland.

I can't wait visiting Finland although I must say I am already dreading the moment I must board the plane back to Australia, as it will be very difficult for me and I have to travel back alone which only makes things worse. I still try to cherish the thought of almost 3 whole weeks in Finland. When I went to Australia I couldn't have imagined how much I would appreciate my home country. How beautiful Finland and my home city Helsinki is! Of course I remember the good things, whereas bad things (ie. sleet and the endless cold winter) subside in my memories.

We have moved into a new apartment to St. Kilda West! It is in a perfect location very close to the beach, Albert park, Fitzroy street etc. We had to buy our own furniture and we got some second hand from Gumtree (a classified ads website) but most we got new from Ikea, since it was much easier to transport and get them in the unit that way. Ikea is a popular furniture store in Finland, too, and shopping there feels so much at home to me. I could almost imagine being in Vantaa rather than Richmond when I walk down the aisles inside the huge warehouse.

The only bad thing about our new apartment is that it is extremely cold. Windows are single-glazed (which is quite common here, though) and they and the doors are very badly insulated. J measured a temperature of just 17 degrees one day!! In Finland the houses are very warm (otherwise people couldn't live there, could they - it gets so cold in winter) and it is very hard for me to understand why they build the way they do here, who really wants to freeze in their house?? We have heaters in two rooms but they consume electricity (in Finland there is central heating), which can be quite costly. So I'm going to bring all things I can to keep me warm (clothing, blankets etc.) when I go to Finland.

Australialainen ruoka - niin mitä se onkaan? / Australian food - whatever it is?

Summary available in English - Scroll down to end of post

Kirjoittelin aiemmin paikallisista kakkuhullutuksista, mutta ruoasta ei ole tainnut sen enempää pahemmin kirjoiteltua, joten täydennetäänpä tätä aukkoa.

En ole ehkä paras ihminen kirjoittamaan ruokakulttuurista, kun olen yleensä aika ennakkoluuloinen kaikkea sellaista kohtaan, mihin en ole tottunut! En ole esimerkiksi koskenut vielä laisinkaan kengurunlihaan, vaikka sitä näkee supermarketissakin lihahyllyissä ja ravintolastakin toki saa, ja pelkkä Vegemiten tuotekuvaus (oluen valmistuksen hiivajätteistä valmistettu australialainen levite, sama käyttötarkoitus kuin maapähkinävoilla) saa karvat pystyyn. Mutta olen nyt sentään jotain uutta täällä maistanut ja tässä postauksessa esittelen lähemmin kokeilemiani ruokia.

1. Meat pie

Meat piet ovat rapeaan lehtimäiseen taikinaan valmistettuja lihapiirakoita. Hyvin erilainen, jos suomalaiseen lihapiirakkaan vertaa: lihaa on sisällä enemmän (eikä sen seassa ole riisiä) ja taikina jämäkämpi ja koko tekele on enemmän oikean piirakan näköinen kuin suomalainen sukulaisensa. Paikallisia lihapiirakoita myydään supermarketin pakastehyllyssä 6:n piirakan pakkauksissa, ja niitä saa mm. liha-sipuli ja kana-vihannestäytteillä. Lisäksi niitä myydään tuoreina kahviloissa. Erittäin herkullisia omasta mielestäni!

Inverloch-pikkukylässä nauttimani kahvilan herkullinen Meat pie. Nam!

2. Australialainen hampurilainen

Joskus mäkkärissä pistäydyttyäni erehdyin ottamaan "limited edition" Oz burgerin. Väliin oli läiskäisty tuhti siivu punajuurta. Siis punajuurta burgerissa!! Mitä ihmettä?? Jäi viimeiseksi kerraksi, kun tilaan hampparia á la Oz.

Hampurilainen paikallisittain. Kuva Googlesta, en omista.

3. Pavlova

Pavlova on hedelmillä kuorrutettu, rapea marenkikakku. Se on nimetty ja luotu venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan kunniaksi, joka oli kiertueella Australiassa ja Uudessa-Seelannissa joskus 20-luvulla. Mailla on vieläkin kai keskenään kinaa siitä, onko tämän jälkiruuan oikea alkuperämaa Australia vai Uusi-Seelanti. Se on jokatapauksessa hyvin suosittu makea herkku molemmissa maissa.

Itse tutustuin siihen ensimmäistä kertaa töissä, sillä työpaikallamme on tapana tarjota synttärikakku päivänsankarille. Eräs kollega halusi synttärikseen Pavlovan, joka tuntui kakkuvalintana jakavan mielipiteitä. Omasta mielestäni se oli varsin herkullista, mutta jos ei marengista tykkää niin en suosittele. J:lle ei varmaankaan maistuisi tästä syystä.

Pavlova on hyvin makoisa paikallinen kakkuherkku. Kuva Googlesta.

4. Churrot

Churrot ovat espanjalaisperäinen herkku. Ne ovat munkkitankoja, jotka ainakin täällä tarjoillaan usein suklaadippikastikkeen kera, tai sitten ne on vain yksinkertaisesti päällystetty kanelisokerilla. Niitä saa täällä lähes joka paikasta. Jos jossain on markkinat tai festivaali, siellä on mitä todennäköisimmin ainakin yksi churro-koju. Lisäksi niitä saa mm. teemapuistoista hattaroiden lisäksi - tai niiden sijasta - sekä tietenkin myös kahviloista. Todella namia, jos minulta kysytään!

Churrot - espanjalaiset munkkitangot - ovat herkkua. Kuva Googlesta.

5. ANZAC-keksit

Anzac-keksit ovat kaurakeksejä, joihin on lisätty kuivattuja kookoslastuja. Anzac-päivähän on täällä jokavuotinen pyhäpäivä, jolloin muistetaan Gallipolissa ensimmäisen maailmansodan aikaan taistelleita australialais- ja uusiseelantilaisjoukkoja. En ollut kuullutkaan koko Anzac-kekseistä kunnes J ilmaantui kotiin Safewaystä ostettu keksipaketti mukanansa. Niitä ei siis toki tarvitse leipoa itse, vaikka se varmaan aika helppoa olisikin. Kaupasta ostetut olivat myös hyvin maukkaita!

Itseottamani kuva kaupan Anzac-kekseistä

Tämä ei muuten liity ollenkaan tähän postaukseen, mutta ajattelin vielä kertoa, että olemme pian muuttamassa! Nykyinen vuokrasoppari loppuu 6:n kuukauden tullessa täyteen, ja tämä studio eli yksiö alkaa muutenkin käymään hyvin pieneksi. Viikon päästä alamme pikkuhiljaa siirtämään kamojamme uuteen kämppään eli kaksioon St. Kilda Westissä. Sijainti on erinomainen lähellä Albert Parkia, St. Kilda Beachiä sekä Fitzroy Street -ravintolakatua. Katu on ihanan hiljainen muttei kuitenkaan liian syrjäinen, ja vieressä on parikin puistoa, jossa voi ottaa aurinkoa jollei halua suunnistaa rannalle parin sadan metrin päähän. En malta odottaa kesää!!

Vielä pitää haalia kasaan huonekaluja ja muita välttämättömiä tarpeita, sillä tähän mennessä olemme asuneet vain täysin kalustetuissa asunnoissa.

Summary in English

I thought I should make a post about Australian foods, but I don't know if I'm the best person to introduce them, because I am always very picky about the food I eat! For example I have never tried and don't know if I ever will try vegemite or kangaroo meat. But let's talk about the foods that I have dared to try.

1. Meat pie

It is a savoury pie baked in a very yummy dough. We have meat pies also in Finland, but they are very different, because they don't really look like pies, they're more like pockets filled with mince meat and rice. The local meat pie has a more distinct shape and more meat inside than the Finnish counterpart. I think the Australian meat pie is really delicious. You can get it frozen from supermarkets in 6 piece packets.

2. The Oz burger

I once made a mistake and ordered an Oz burger in McDonald's. It had a thick slice of beetroot inside. Beetroot!! That has to be the weirdest thing to put in a burger, ever. I doubt I will ever eat it again.

3. Pavlova

Pavlova is a crunchy meringue-based cake covered with strawberries and fruit. I tried it at work when one of my colleagues wanted it for her birthday. It was very delicious, but I would not recommend to persons who don't like meringue, like my husband J.

4. Churros

Churros are a Spanish treat. They are made from fried dough and sometimes dipped in chocolate sauce or covered in cinnamon sugar. They're sold everywhere - ie. at markets, festivals, theme parks and of course cafes. Really yummy.

5. ANZAC cookies

Anzac day is an annual public holiday in Australia. I had never even heard of the cookies until J bought them from Safeway. They are oat cookies which have bits of dried coconut mixed in them. Easy to make yourself I guess, but the ones from the store were really yummy too.





This is not very related to the topic, but I wanted to tell you we will be moving to a new apartment soon! It's in St. Kilda West and the position is perfect: close to beach, Albert Park, Fitzroy street and everything. I just can't wait until we live there and I can enjoy all these places in the summer! We just need to buy a lot of things as we don't have our own furniture yet and the place is completely unfurnished.

"Muista aina liikenteessä..." / Remember when you drive...

Summary in English available - Scroll down to end of post

Ajattelin kirjoittaa hieman kokemuksistani Melbournen liikenteestä. Autolla ajaminen aluksi hieman hirvitti, koska täällähän on vasemman puoleinen liikenne. Onneksi työkaverini alussa opasti, etta kannattaa olla varovainen etenkin nopeusrajoituksien kanssa. Täälla on todella paljon liikennekameroita, jotka tunnistavat ylinopeuden seka punaisia päin ajamisen. Kamerat olivat tuttuja jo Suomesta, mutta ylinopeusmarginaalit ovat täälla 3km/h. Nämä todella pienet marginaalit seka kameroiden suuri määrä saavat ihmiset ajamaan reipasta alinopeutta.

Aamuruuhka Nepean Highwaylla

Autohuolto sitä tarvitsevalle



Liikenteseen on kuitenkin nopea tottua. Kaistan vaihdossa tulee olla erittäin tarkkana, koska kaistoja on useampia ja keskikaistalle voi vaihtaa useammasta suunnasta. Tehokkailla autoilla ajajat voivat yllättää perusnipponikuskin, joilla tilannenopeuskäsitys on hieman eri luokkaa.

Muutaman suomalaisen tuttuni kanssa ollaan vaihdettu kokemuksia näistä kameroista ja he totesivat, että heidän piti oppiraha maksaa alussa kaasujalan hillitsemisestä. Muutaman kerran kun parin kuukauden sisään tippui poliisin kirjekuori, niin alkoi jääräpäiseen kalloon iskostua halu hillitä kaasujalkaa. Suomalaiset ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ensimmäisen vuoden aikana ei ymmärtääkseni tarvitse hankkia paikallista ajokorttia, minkä seurauksena ei voi saada liikennerikepisteitä. Mikäli näitä pisteita kertyy 12 kappaletta, niin menettää ajokorttinsa joksikin aikaa. Pieni ylinopeus (abt alle 10km/h) yksi piste, punaiset valot 3 pistettä, yli 25 km/h niin menettää korttinsa välittömästi. Lisäksi pitää maksaa sakko, joka on kuulemma noin 100 taalaa ja piste. Suuruus kuitenkin riippuu alueesta siten, etta keskustoissa pisteet ovat kalliimpia.

Salakavalat liikennekamerat valvovat useissa risteyksissä



Liikennekäyttäytyminen on kohtalaista, vaikka monet valittavat huonosta ajokulttuurista. Mielestäni tiukka liikennevalvonta on ymmärrettavää, koska muuten kymmenistä eri kulttuureista tulevat ihmiset saisivat liikennesysteemin aivan sekaisin. Täällä on paljon aasialaisia, ja monen käsitys liikenteessä käyttäytymisestä tuntuu olevan hieman erilainen verrattuna paikallisiin,  eurooppalaisiin ja jenkkeihin. Lisäksi erittäin tehokkaat autot vaativat myos tiukkaa liikennekuria. Täällä auton perusmoottori on (tai ainakin on ollut) V6 ja V8-moottorillisiakin vekottimia löytyy kiitettävä määrä. Googlatkaa Ford Falcon, Holden Commodore, FPV, HSV, niin saatte hieman käsitystä paikallisesta autokannasta. Kuriositeettina voi mainita, että tehokkaan auton saa uutena halvalla, sillä noin 400 heppainen turbo Falcon, nahkasisustalla, navilla yms maksaa 56 tuhatta taalaa eli 44ke. Liikenteessä näkee paljon Toyota Camryja ja paikallista erikoisuutta Toyota Aurionia. Toyota Camry on paikallisesti valmistettu ja eri auto kuin Suomessa nähty. Camry on hieman vaatimattomampi Euroopassa ja Aasiassa myytävään ns. Aasian Camryyn verrattuna.

Hassu auto liikenteessä

Summary in English

I wanted to write about my experiences about traffic in Melbourne. First I felt a little bit intimidated  because you drive on the opposite side than in Finland. Fortunately my colleague gave me a bit of advise on the speed limits. In Melbourne there are several speed cameras and the speeding marginal is very strict, just 3 km/h. For this reason a lot of people drive slower than the speed limit.

It didn't take that long to get used to driving here, though. I've had a chat with some of my Finnish acquaintances and they were more unfortunate, as they started to adapt to local ways only after getting fined a couple of times within just a few months. Finns do not need to obtain a local driving license during their first year here, though, which is good because then you do not accumulate penalty points either (more than 12 penalty points and you forfeit your license for a perioid of time).

Traffic behavior is average, although I find that a lot of people complain about bad culture of driving. I think it's understandable that monitoring is more strict here, because there are so many people from different cultural backgrounds and their idea of traffic behavior may vary greatly, which would cause a chaos unless proper monitoring was in place. In addition, cars are commonly more powerful here (basic engine is V6 and there are also a good number of V8s), which adds to the need for monitoring.

Melbourne -> Manila -> Cebu -> Melbourne

Summary available in English - scroll down to end of post

Pääsiäinen vierähti Filippiineillä lomaillessa, ja vaikka tämä blogi keskittyykin pääosin kokemuksiimme Australiassa, niin olkoon tämä postaus pieni poikkeus (mahtuuhan tämä kuitenkin matkablogin aihepiiriin!). J:n piti siis mennä Filippiineille työmatkan takia ja minä eli H liityin myöhemmin seuraan ystäväni M:n kanssa. Ensin mentiin Manilaan, johon lennettiin Sydneyn kautta. Pitkä lento taisi kestää suurin piirtein 8 tuntia. Lento oli Philippine Airlinesilla, mikä ei taida lukeutua laadukkaimpiin lentoyhtiöihin mutta ainakin Mabuhay-lehti oli hauskaa luettavaa. Silmään pisti erityisesti alla oleva lentoemäntien rekrytointimainos.

Jos olet mieluiten sinkku, sinulla on suorat hampaat ja virheetön iho,
olet läpäissyt Philippine Airlinesin esikriteerit lentoemännäksi.

Manilassa tuli pyörittyä paljon ostareissa, joita on paljon kaupungin joka ikisessä kolkassa. Muuta tekemistä Manilassa on aika niukasti, sillä itse kaupunki on hyvin rähjäinen, likainen ja ruuhkainen, eikä kaduilla voi oikein kävellä - kaikkialle mennään taksilla (ja taksilla liikkuminen onkin oma episodinsa, sillä Filippiineillä saa olla hyvin tarkka, ettei joudu taksikuskin huijaamaksi ja pulita nelinkertaista summaa.) Toki kaupungissa on yksi maininnan arvoinen puisto, Rizal Park kaupungin keskustassa, sekä Intramuros-niminen historiallinen kaupunginosa, jossa voi nähdä Espanjan siirtolaisaikakauden vaikutteita. Mutta varsinaisesti Manilassa ei mielestäni ollut mitään kehuttavan viehättävää katua ja alueet, jossa voi ihastella kauniita rakennuksia ja istutuksia ovat hyvin vähässä. Joka paikassa on vähän epämääräistä.

Rizal-puistossa oli suihkulähde, joka oli vain aika ajoin päällä

Slummia löytyy Manilan keskustastakin

Värikkäitä aurinkovarjoja paikallisella katutorilla

"The skinny building". Unohdin kysyä riksakuskiltamme, asuuko tuolla joku.

Ensimmäinen viikko (tai sen loppu) Manilassa uhkasikin käydä vähän tylsäksi, sillä pääsiäisen takia kaikki ostarit olivat kiinni torstaina ja pitkänä perjantaina. Mutta onneksi Ocean Park oli sentään auki! Ocean Park on meriakvaario, jossa on mm. pingviinejä, haita, rauskuja, erilaisia kaloja sekä muita mereneläviä. Vaikka aiemmilla reissuilla onkin tullut käytyä meriakvaarioissa useampaan kertaan, niin Manilan Ocean Park oli silti hauska kokemus. Erikoisuuksina oli mm. "talvihuone", jossa pystyi viilentymään pakkasessa ja lumisateessa (eksoottista kai täkäläisille, joskaan ei suomalaiselle!), kala-spa jossa jalkoja uitetaan kalojen seassa sekä viihdealue, jossa oli pelejä, kauppoja ja ruokapaikkoja.

Olimme reissun aikana yhteensä kolmessa eri hotellissa, jotka olivat kaikki varsin mukavia mutta hotellien kohtuullisesta tasosta huolimatta hanavettä ei voinut juoda ja hampaiden pesukin suositellaan tehtävän pullovedellä. Ja vessanpönttöihin ei voi huuhdella edes tavallista vessapaperia, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi asiaksi muistaa!! (Ja tästähän sitten seurasi muutama pönttöepisodi, mutta säästän teidät yksityiskohdilta!!) Jälkimmäinen hotellimme oli vähän hämärämmällä alueella kuin aiempi, ja ulkona odotti rahaa vaativia taksinvälittäjiä (jotka ovat varsinainen riesa) sekä kerjääviä pikkulapsia. Kerjääjien takia tien vastapuoliselta automaatilta ei voinut nostaa rahaa laisinkaan.

Oli kuitenkin kiva, kun tien vastapäätä oli useita ravintoloita. Useimmiten tuli turvauduttua tuttuun ja turvalliseen länsimaiseen (autenttinen aasialainen ruoka ei ole aina niin hyvää, kuin luulisi), ja valinnan varaahan riitti: on Pizza Hut, Mc Donald's, KFC, tusina erilaista Steak Housea... Toki tuli syötyä mm. thaimaalaista ensimmäisen hotellin erinomaisessa ravintolassa sekä kokeiltua paikallista pikakiinalaista, Chow Kingia. Ja ruoka oli halpaa kuin saippua! Jo parilla taalalla saa maittavan annoksen pikaruokalasta, ravintolassa hintakaan ei päätä huimaa.

Manila Ocean Parkissa oli hieno "meriputki"

Kauniisti tarjoiltu, mausteinen thaimaalainen possusalaatti- NAM!

Paikallisten suosima market-ostari Manilan keskustassa

Ostarien outouksia osa 1. Luksusasuntomyyjät ja pienoismallit

Ostarien outouksia osa 2. Vain Manilassa voit lähteä ostarille luistimet mukanasi ja päästä käyttämään niitä.

Manilasta jatkettiin Cebu-nimiselle lomasaarelle, johon lennettiin valtavalla Boeingilla vain tunnin Manilasta. Taksi ajoi parikymmentä minuuttia lentokentältä resort-hotellille, ja matkan varrella näkyi oikeastaan pelkästään slummeja. Pelti- ja puuhökkeleitä, rähjäisiä pikkukioskeja ja muovikalusteita, värikkäitä auringonvarjoja. Vapaana käyskenteleviä lehmiä, vuohia, kukkoja, auringon paahtamia pikkulapsia. Tuntuu niin oudolta, että länsimaalaiset ja rikkaat käyvät lomailemassa keskellä tällaista köyhyyttä! Sitähän mekin tultiin tekemään, mutta voi sitä sentään lohduttaa itseään sillä, että turismi tuo alueelle paljon rahaa, tosin en ole varma auttaako se niitä kaikkein köyhimpiä.

Joka tapauksessa nämä slummit alkoivat n. 500 metrin päästä hotelliltamme, joten hotellilta ei pahemmin seikkailemaan lähdetty. Tosin teimme yhden ekskursion ystäviemme luksushotellille Shangri la:han, joka on siis varmasti saaren kallein hotelli. Se oli nähtävyys itsessään, upeine tiloineen, monine ravintoloineen ja uima-altaineen sekä minigolfratoineen. Portilla taksimme ja takakontin tarkasti turvatarkastajat saksanpaimenkoirineen, ja vastaavat päivystivät myös omalla hotellillamme.

Lisäksi teimme ekskursion hotellin rannalta pikkusaarelle, ja matkan varrella pääsimme snorklaamaan sateenkaaren väristen kalojen seassa. Kalat olivat upeita ja koralleita oli myös. Ikävää snorklailussa oli ainoastaan meduusat, jotka olivat pieniä eivätkä varsinaisesti kovin myrkyllisiä mutta kuitenkin epämiellyttäviä, sillä meduusan kosketus tuntui samalta kuin nokkosen polttama. Onneksi kipu meni ohi n. 15 minuutissa ja ihoon ei jäänyt mitään arpia tai rakkuloita.

Hotellin ranta nousuveden aikaan (laskuveden aikaan tuossa kohdassa oli pelkkää levää!)

Pikkupoika kiipesi palmuun ja näyttäen, kuinka kookoksia noudetaan latvasta.

Silläaikaa kun makoilimme rannalla, veneemme kuljettajat istuivat vieressä odottamassa.

Cebulta palattuamme vietimme Manilassa vielä muutaman päivän ostareilla sekä teimme vielä yhden ekskursion Tagaytaylle, joka on vuorinen alue n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Manilasta. Sinne pääsimme vuokraamalla autonkuljettajan käyttöömme koko päiväksi, mikä kustansi vain n. 150 Australian dollaria.  Kuljettaja vei meidät haluamiimme paikkoihin ja pysähtyi pyydettäessä. Kävimme Palace in the sky -nimisessä paikassa, jossa oli hieno näköalatasanne. Nimi on kuitenkin harhaanjohtava, sillä hiukan rähjäinen paikka on kaukana palatsista! Näkymät olivat kuitenkin kiistämättä hienot.

Hauskinta Tagyataylla oli ehdottomasti retki Taal-tulivuorelle, joka sijaitsee saarella keskellä isoa järveä. Ensin menimme veneellä saarelle, sitten piti kavuta tulivuorelle. Minä menin hevosen selässä ja J käveli urheana uhmaten yli 30 asteen hellettä. Huipulta oli huikeat näkymät, ja lämpötila kipusi 36 asteeseen, joten aurinkorasvaa ja juomavettä ei voinut säästellä. Huipulla oli pieni polku pitkin kapeaa jyrkänteen seinämää, eikä mitään turvakaiteita ollut. Jos polulta olisi harhautunut, edessä olisi odottanut 90 asteen pudotus alas. Onneksi ei horjahdettu!

Lähtöä edeltävänä päivänä Manilan liikenne oli sekaisin paikallisen karnevaalin takia. Karnevaali ja paraati juhlisti kai kulttuurien rikkautta tai jotain vastaavaa, ja paraatissa oli läsnä jokainen Filippiinien provinssi omine esiintyjineen ja pukuineen.

Hedelmäkoju Tagaytalla

Jeepney - paikallinen suosittu menopeli

Näkymiä Palace in the Sky:lta

Tällä mentiin Taal-tulivuorisaarelle

Jyrkänne ja polku Taal-tulivuorella

Tulivuorelle voi mennä hevosen kyydissä tai jalan

Manilassa odotti värikäs paraati lähtöämme edeltävänä päivänä

Jälkimmäisen Manilan-hotellimme kaunis kattoravintola



Kaikenkaikkiaan reissu oli hieno ja rentouttava, mutta kaupunkina en Manilaa kyllä ylistäisi. Jos reissaan vielä uudestaan Filippiineille, haluaisin ehkä käydä Boracaylla, joka on suosituimpia paikallisia turistikohteita upeiden valkoisten hiekkarantojen ja kristallinkirkkaan meren ansiosta. Oli niitä kyllä Cebullakin, mutta kukapa ei haluaisi lokoilla kauniilla rannalla ja lillua lämpimässä merivedessä yhä uudelleen :)

Summary in English

We spent our easter in the Philippines, because J had to travel there for business anyway and I (H) joined him with a friend of mine. We went first to Manila, where we mostly spent time in different shopping centres. There is really not that much to do there other than go to one of the many malls. You can't walk on the street, you have to take a taxi everywhere (and be careful not to get scammed at the same time). There's not that many beautiful parks, buildings or streets to see either. Of course there is Rizal park in the city centre and Intramuros, the historical part of the town but other than those there's not that much.

The end of the week when we came almost turned out boring because all the shops were closed on Thursday and Good Friday, but luckily Manila Ocean Park was open! It was fun to see all the marine animals and there were a couple of special things; the "Snow Village" where you could experience sub-zero temperature and a blizzard (not that exotic for Finns like us, though, since we have it at home!), a fish spa where you put your feet in a pool of fish, and an entertainment quarter.

Our hotels were good and in terms of restaurants there was so much to choose from. Western restaurants include Pizza Hut, Mc Donald's, KFC, various Steak Houses... and food is so cheap, just for a couple of dollars you can get a great meal.

After spending a couple of days in Manila we went to Cebu, a holiday island just 1-hour flight away from Manila. In Cebu we enjoyed beach life and did a little excursion to a small island and saw some great fish and corals on the way (I enjoyed the snorkeling, although I did not enjoy the jellyfish, they hurt albeit not being poisonous!!) We also did a little excursion to Shangri la, the finest hotel on the island with beautiful interiors, several restaurants and pools and a great minigolf course. Other than that there were not so many places to go - just 500 metres outside our hotel was a slum.

Then we still had a few days in Manila before going back to Melbourne, so we enjoyed some more shopping and did an excursion to Tagaytay, a mountaineous area just 1,5 hours drive from Manila. It was very beautiful there and the most exciting thing we did was a horse-trekking trip to Taal volcano. First we had to take a boat to get to the island where the volcano was, then walk and horse trek the way up. The views were very rewarding.

All in all the trip was great and very relaxing, although Manila did not impress me as a city. If I ever go back to the Philippines, I want to go to Boracay, the most famous tourist destination with beautiful beaches and ocean.

Suurta urheilujuhlan tuntua Albert Parkissa / A grand sports event in Albert Park

Summary available in English - Scroll down to the bottom of post

Viime viikonloppuna koko maailma käänsi katseensa Melbourneen, kun täällä ajettiin kauden ensimmäinen Formuloiden osakilpailu. Melbournessa osakilpailu on ajettu vuodesta 1996, mitä ennen se taidettiin ajaa Adelaidessa. Valitettavasti Bernie Ecclestone on uhkaillut lopettavansa ajot Albert Parkin radalla, mikäli kaupunki ei suostu muuttamaan osakilpailua ajettavaksi illalla. Suurimmat katsojamäärät ovat Euroopassa, mikä selittää paineen muuttaa aikataulua iltakisaksi. Kilpailu alkoi paikallista aikaa klo 17, jolloin euroopassa on aikainen aamu (Suomessa klo 8).

Albert Parkin kisasta vielä muutama sana. Rata on 5.3 kilometriä pitkä katurata, joka kiertää Albert Park puiston järveä. Rata sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Suomalaiset ovat päässeet riemuitsemaan voittoa kaksi kertaa vuosina 1998 ja 2007, jolloin Häkkinen ja Räikkönen nousivat korkeimmalle korokkeelle.

Lähiympäristön asukkaille tämä formulaviikonloppu oli melkoisen raskas monella tapaa myös ennen ja jälkeen kisoihin.  Rataa alettiin rakentamaan muutama viikko etukäteen, jolloin ensimmäiset aidat alkoivat ilmestyä puistoon. Itselle eniten haittaa aiheutui läheisen urheilutalon sulkeutuminen kahdeksi viikoksi. Onneksi tuona aikana kuitenkin hallille tehdään perusparannuksia kuten sulkapallohallin lattian lakkaus. H:lle suurin haitta näytti olevan järkyttävä meteli, joka alkoi jo torstaina aamulla klo 7.00 ja loppui klo 19.30 sunnuntaina. Hän lähtikin onnekseni viikonlopuksi metelia pakoon, jotta sain keskityttyä vieraiden kestitykseen ja kilpailun seuraamiseen.

Lauantaina sain vieraita Rovaniemeltä saakka. Heidän seminaarimatka ”sattumalta” osui formulakisojen aikaan. Tuli huomattua, että ilman netin formuloiden liveseurantaa, ei olisi ollut mitään hajua mitä radalla tapahtuu. Pakko myöntää viikonlopun koettua, että kotisohvalta telkkarin ääressä on paljon parempi katsoa kisoja.

Sunnuntaina sain mahdollisuuden päästä seuraamaan kisoja formula-alueella. Kuulemma halvimmat liput maksoivat alueelle noin 45 euroa. Itse pääsin seuraamaan kisoja corporate loungesta, johon kuului juomat ja ruoat. Suurin anti alueelle pääsemisessä oli erilaiset showt ja näytille tuodut keräilyautot. Yhteensä keräilyautoja Ferraireita, Mustangeja, Corvetteja, Mersuja jne oli useampi sata. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, mutta en kyllä itse olisi Rovaniemeltä saakka lähtenyt tänne saakka seuraamaan. Tapasin alueella yhden suomalaisen, joka ei kuulunut vieraanani olleeseen porukkaan vaan oli tänne saakka tullut katsomaan kilpailua.

Klubin portilla

Mika Häkkinen kuului esillä olleisiin voittajiin

Porukkaa radalla ajojen jälkeen

Kuva pääsuoralta

Lounge täynnä porukkaa

Summary in English

Last weekend the whole world was watching Melbourne, as the formula Grand Prix was held at Albert Park. The formulas have been held in the city since 1996. The track is a 5.3 km long circle around Albert Park lake, just a few kilometres from the CBD. Finnish formula drivers are familiar with the place and have triumphed there twice in 1998 and 2007, when Mika Häkkinen and Kimi Räikkönen placed first.

The formula week was pretty rough on people living in the neighborhood, including us. I was disappointed that the sports centre was closed for two weeks, while H suffered from the noise which started at 7 AM on Thursday morning and ended at 7.30 PM on Sunday evening. Luckily she was out during the whole weekend, so I could focus on hosting my guests and enjoying the races.

On Saturday we had some guests from all the way from Lapland in Finland. Their business trip "coincided" with the Grand Prix. I noticed that without live information on the Internet, one would have no idea what is going on on the track. After this weekend I must say it is much easier to follow the races on your couch from the TV.

On Sunday I got to watch the races in the actual event zone. I had access to the Corporate Lounge, which included drinks and food. It was great to see the shows and the novelty cars that were on display - a couple hundred Corvettes, Ferraris, Mustangs and Mercedeses. All in all the Grand Prix was a great experience, but still if was me I would not have travelled all the way from Finland just to watch it on the spot.