Bisnesajatuksia Suomeen vietäväksi / Some business ideas for implementation in Finland

Summary available in English - scroll down to end of post

Australiassa on tullut huomattua paljon erilaisia mielenkiintoisia bisnesajatuksia, joita ei ole tullut vastaan Suomessa. Ehkä jokin näistä kirjoittamistani asioista innoittaa jonkun teistä lukijoista yrittäjyyden polulle.

Melbournen aluuella polttoaineen jakelua hallitsevat vain muutama iso toimija (Shell Coles, Caltex Safeway/Woolworths, 7Eleven ja BP).  Shell ja Caltex ovat molemmat liittoutuneet kahden suurimman ruokatavaraketjun kanssa. Molemmat ruokakaupat antavat yli 30 taalaan kertaostoksesta  4, 8 tai jopa 12 dollarisentin alennuksen bensalitralta. Alennuksen suuruus riippuu meneillä olevasta kampanjasta.  Coles tulostaa alennukseen oikeutattavan ”fuel docketin” kauppakuitin loppuun. Safewayssa ollaan hieman edistyneempiä ja alennuksen saa kanta-asiakaskortilla, mikäli riittävän suuri ostos on tehty kampanja-aikana. Kampanjat ovat koko ajan päällä, minkä seurauksena harva maksaa täyttä hintaa bensasta. Tällä hetkellä bensa maksaa noin 1.2 dollari eli 95 eurosenttiä.

Kanta-asiakaskortilla säästää bensaostoksissa

Australiassa näkee paljon drive-in –tyyppisiä viinakauppoja. Konsepti on kätevä erittäin janoisille ihmisille, jotka eivät jaksa kanniskelle juotaviaan. Positiivisena puolena on, ettei tarvitse hävetä ostoksiaan julkisesti.

Viinakaupassa asiointi käy sujuvasti autolla

Fotopol-kamerateline tuli vastaan jossakin turistirysässä. Keksintö hämmensi kätevyydellään. Kameratelineeseen sai ruuvattua oman kameransa kiinni, minkä jälkeen yhteiskuvan ottaminen ajastimella oli helppoa. Teline oli suunnattu kuvauksellisimpaan kohtaan nähtävyyttä ja luonnollisesti se oli myös vatupassin suorassa. Mitä mainion kapistus.

Ei tarvitse vaivata vieraita ihmisiä kuvaamisella,
kun yhteiskuvan saa napattua Fotopol-telineestä

Ketsuppi- ja sinappipakkausteknologiassa ollaan täällä askeleen Suomea edellä. Suomessa ketsupit ovat muistikuvan mukaan ravintoloissa pusseissa, joidenka avaaminen aiheuttaa välillä sotkua ja ovat epäkäyttäjäystävällisiä. Täällä vastaan tullut pakkaus avautuu sormilla puristettaessa juuri oikeasta kohtaa nopeasti ja kätevästi.

Sormet säästyy ketsuppikuorrutteesta tätä pakkausta käyttäessä

Kalastuskajakki näytti hauskalta ja leppoisalta vapaa-ajan lelulta. Kalastusvavat ja muut tavarat saa kätevästi kyytiin, minkä lisäksi sillä pääsee mataliin kaislikoihin haukia narraamaan. Varmasti mukava laite tyynelle mökkijärvelle.

Kepeä kalastuskajakki kelpaa vapaa-ajan viettoon

Töihin ajellessa tulee vastaan mitä ihmeellisimpiä peräkärryjä, joilla yritetään tehdä bisnestä.  Viime viikolla tuli vastaan peräkärrykoirapesula ja peräkärrykiipeilyseinä. Hieman aiemmin kuitenkin näin mobile self-storagen.  He toimittavat kärryn sovittuun paikkaan, minkä jälkeen se pakataan täyteen ja säilötään firman varastoon.

Yleisötapahtumassa tuli vastaan pyörilä kulke vesitankki.  Australian kuumuudessa nesteytys on tärkeää ja sen vuoksi tallainen palvelu on välttämättömyys. Ei ole tällaistakaan tullut vastaan Suomessa.

Taksiboksilla kamat säilöön

Janottaako? Tankkaa peräkärrystä!



Summary in English

I thought I'd write about a few things that I've spotted here in Australia that we don't have back at home in Finland. Maybe it will inspire some of the readers in my home country to start their own business.

There's only a few players that sell fuel in Melbourne region (Shell Coles, Caltex Safeway/Woolworths, 7Eleven ja BP). Shell and Caltex have partnered with large supermarket chains, and they grant a discount of 4, 8 or even 12 cents per litre when making a minimum purchase of 30 dollars. The amount of the discount depends on the campaign running at that point. There is always some campaign running and as a result you rarely need to pay full price for your fuel.

In Australia you see a lot of drive-in style liquor stores. It's an appealing concept to thirsty people who don't want to carry their bottles. Furthermore, you don't have to feel ashamed carrying them around.

In one tourist attraction we saw a Fotopol-camera stand where you can attach your camera and take a picture using the automatic launch, without the help of an outsider. The two stands were placed in the most pictoresque positions and were very convenient to use. What a great idea!

Ketchup sachets are much easier to use here (in Finland we have just regular small plastic sleeves which are very messy). On another note, I've seen a fishing kayak which seems like a useful equipment to take to your holiday house by the lake. Could easily get into shallow waters and catch those smaller fish.

I've also seen a lot of businesses related to wagons. There are dogwash wagons, rock climbing wagons, self storage wagons, water bottle refill wagons... you name it. The latter becomes very convenient in mass public events in hot Australian weather!

Australialainen ruoka - niin mitä se onkaan? / Australian food - whatever it is?

Summary available in English - Scroll down to end of post

Kirjoittelin aiemmin paikallisista kakkuhullutuksista, mutta ruoasta ei ole tainnut sen enempää pahemmin kirjoiteltua, joten täydennetäänpä tätä aukkoa.

En ole ehkä paras ihminen kirjoittamaan ruokakulttuurista, kun olen yleensä aika ennakkoluuloinen kaikkea sellaista kohtaan, mihin en ole tottunut! En ole esimerkiksi koskenut vielä laisinkaan kengurunlihaan, vaikka sitä näkee supermarketissakin lihahyllyissä ja ravintolastakin toki saa, ja pelkkä Vegemiten tuotekuvaus (oluen valmistuksen hiivajätteistä valmistettu australialainen levite, sama käyttötarkoitus kuin maapähkinävoilla) saa karvat pystyyn. Mutta olen nyt sentään jotain uutta täällä maistanut ja tässä postauksessa esittelen lähemmin kokeilemiani ruokia.

1. Meat pie

Meat piet ovat rapeaan lehtimäiseen taikinaan valmistettuja lihapiirakoita. Hyvin erilainen, jos suomalaiseen lihapiirakkaan vertaa: lihaa on sisällä enemmän (eikä sen seassa ole riisiä) ja taikina jämäkämpi ja koko tekele on enemmän oikean piirakan näköinen kuin suomalainen sukulaisensa. Paikallisia lihapiirakoita myydään supermarketin pakastehyllyssä 6:n piirakan pakkauksissa, ja niitä saa mm. liha-sipuli ja kana-vihannestäytteillä. Lisäksi niitä myydään tuoreina kahviloissa. Erittäin herkullisia omasta mielestäni!

Inverloch-pikkukylässä nauttimani kahvilan herkullinen Meat pie. Nam!

2. Australialainen hampurilainen

Joskus mäkkärissä pistäydyttyäni erehdyin ottamaan "limited edition" Oz burgerin. Väliin oli läiskäisty tuhti siivu punajuurta. Siis punajuurta burgerissa!! Mitä ihmettä?? Jäi viimeiseksi kerraksi, kun tilaan hampparia á la Oz.

Hampurilainen paikallisittain. Kuva Googlesta, en omista.

3. Pavlova

Pavlova on hedelmillä kuorrutettu, rapea marenkikakku. Se on nimetty ja luotu venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan kunniaksi, joka oli kiertueella Australiassa ja Uudessa-Seelannissa joskus 20-luvulla. Mailla on vieläkin kai keskenään kinaa siitä, onko tämän jälkiruuan oikea alkuperämaa Australia vai Uusi-Seelanti. Se on jokatapauksessa hyvin suosittu makea herkku molemmissa maissa.

Itse tutustuin siihen ensimmäistä kertaa töissä, sillä työpaikallamme on tapana tarjota synttärikakku päivänsankarille. Eräs kollega halusi synttärikseen Pavlovan, joka tuntui kakkuvalintana jakavan mielipiteitä. Omasta mielestäni se oli varsin herkullista, mutta jos ei marengista tykkää niin en suosittele. J:lle ei varmaankaan maistuisi tästä syystä.

Pavlova on hyvin makoisa paikallinen kakkuherkku. Kuva Googlesta.

4. Churrot

Churrot ovat espanjalaisperäinen herkku. Ne ovat munkkitankoja, jotka ainakin täällä tarjoillaan usein suklaadippikastikkeen kera, tai sitten ne on vain yksinkertaisesti päällystetty kanelisokerilla. Niitä saa täällä lähes joka paikasta. Jos jossain on markkinat tai festivaali, siellä on mitä todennäköisimmin ainakin yksi churro-koju. Lisäksi niitä saa mm. teemapuistoista hattaroiden lisäksi - tai niiden sijasta - sekä tietenkin myös kahviloista. Todella namia, jos minulta kysytään!

Churrot - espanjalaiset munkkitangot - ovat herkkua. Kuva Googlesta.

5. ANZAC-keksit

Anzac-keksit ovat kaurakeksejä, joihin on lisätty kuivattuja kookoslastuja. Anzac-päivähän on täällä jokavuotinen pyhäpäivä, jolloin muistetaan Gallipolissa ensimmäisen maailmansodan aikaan taistelleita australialais- ja uusiseelantilaisjoukkoja. En ollut kuullutkaan koko Anzac-kekseistä kunnes J ilmaantui kotiin Safewaystä ostettu keksipaketti mukanansa. Niitä ei siis toki tarvitse leipoa itse, vaikka se varmaan aika helppoa olisikin. Kaupasta ostetut olivat myös hyvin maukkaita!

Itseottamani kuva kaupan Anzac-kekseistä

Tämä ei muuten liity ollenkaan tähän postaukseen, mutta ajattelin vielä kertoa, että olemme pian muuttamassa! Nykyinen vuokrasoppari loppuu 6:n kuukauden tullessa täyteen, ja tämä studio eli yksiö alkaa muutenkin käymään hyvin pieneksi. Viikon päästä alamme pikkuhiljaa siirtämään kamojamme uuteen kämppään eli kaksioon St. Kilda Westissä. Sijainti on erinomainen lähellä Albert Parkia, St. Kilda Beachiä sekä Fitzroy Street -ravintolakatua. Katu on ihanan hiljainen muttei kuitenkaan liian syrjäinen, ja vieressä on parikin puistoa, jossa voi ottaa aurinkoa jollei halua suunnistaa rannalle parin sadan metrin päähän. En malta odottaa kesää!!

Vielä pitää haalia kasaan huonekaluja ja muita välttämättömiä tarpeita, sillä tähän mennessä olemme asuneet vain täysin kalustetuissa asunnoissa.

Summary in English

I thought I should make a post about Australian foods, but I don't know if I'm the best person to introduce them, because I am always very picky about the food I eat! For example I have never tried and don't know if I ever will try vegemite or kangaroo meat. But let's talk about the foods that I have dared to try.

1. Meat pie

It is a savoury pie baked in a very yummy dough. We have meat pies also in Finland, but they are very different, because they don't really look like pies, they're more like pockets filled with mince meat and rice. The local meat pie has a more distinct shape and more meat inside than the Finnish counterpart. I think the Australian meat pie is really delicious. You can get it frozen from supermarkets in 6 piece packets.

2. The Oz burger

I once made a mistake and ordered an Oz burger in McDonald's. It had a thick slice of beetroot inside. Beetroot!! That has to be the weirdest thing to put in a burger, ever. I doubt I will ever eat it again.

3. Pavlova

Pavlova is a crunchy meringue-based cake covered with strawberries and fruit. I tried it at work when one of my colleagues wanted it for her birthday. It was very delicious, but I would not recommend to persons who don't like meringue, like my husband J.

4. Churros

Churros are a Spanish treat. They are made from fried dough and sometimes dipped in chocolate sauce or covered in cinnamon sugar. They're sold everywhere - ie. at markets, festivals, theme parks and of course cafes. Really yummy.

5. ANZAC cookies

Anzac day is an annual public holiday in Australia. I had never even heard of the cookies until J bought them from Safeway. They are oat cookies which have bits of dried coconut mixed in them. Easy to make yourself I guess, but the ones from the store were really yummy too.





This is not very related to the topic, but I wanted to tell you we will be moving to a new apartment soon! It's in St. Kilda West and the position is perfect: close to beach, Albert Park, Fitzroy street and everything. I just can't wait until we live there and I can enjoy all these places in the summer! We just need to buy a lot of things as we don't have our own furniture yet and the place is completely unfurnished.

Blingbling-tralalalaa joulu / A Blingbling Tra-la-la Christmas

Summary available in English - Scroll down to end of post

Enää muutama päivä jouluun, mutta ei tunnu yhtään jouluisalta. Se on melko odotettavaa, kun viettää jouluaan ensimmäistä kertaa Australiassa. Täällä on kesä tuloillaan ja säät käyvät lämpimämmiksi päivä päivältä, vaikkakin Melbournelle tyypillisesti sää on hyvin epävakaisaa ja pari viime päivää onkin ollut harmaan pilvisiä. Me emme tosin vietä jouluamme kaupungissa, vaan teemme roadtripin Grampians-kansallispuistoon, jossa toivon mukaan sää on siedettävä! Uutena vuotena sen sijaan olemme maisemissa ja ilotulitusten katselu Yarra-joella Melbournen taidekaupunginosassa kuuluu suunnitelmiin.

Saa nähdä, saisiko perjantain ilmainen joulukonsertti keskustan Docklandsissa ilotulituksineen hieman enemmän jouluisalle päälle. Tähän mennessä täällä kokemani joulutapahtumat eivät kyllä siinä ole onnistuneet, joskin ne on ollut hauska kokea. Puhuinkin aiemmassa blogipostauksessa joulupukin näyttäytymisestä David Jones -tavaratalon edustalla, joka oli varsinainen show. Eilen tuli käytyä katsomassa puolestaan Crown-viihdekeskuksen Christmas Spectacular, joka oli... no, varsinainen show sekin! Crownin atriumissa pyörii normaalistikin valo- ja musiikkishow kestoesityksenä, mutta joulunaikaan esillä on tietenkin jotain teemaan sopivaa. Ja ilmeisesti itse jouluspektaakkelillakin kuuluu olla jokin teema, joka oli tänävuonna sirkus. Valtavaa tilaa koristi erikoisen ja välkkyvän joulukuusen lisäksi karuselli ja nukketeatteri"teltta". Esitykseen kuului vilkkuvien valojen lisäksi sirkusmusiikkia, liikkuvia nukkeja sekä katosta alas roikkuvia sirkusapinoita.

Jouluspektaakkeli Crownissa

Se vilkkuu...

...ja välkkyy

Sirkusteemaa

Ihmisiä katselemassa spektaakkelia



Jos oikein ilkeästi haluaisi sanoa, niin voisi todeta tähän että Crownin jouluspektaakkeli kuvasi hyvin sitä mitä joulu täällä on, varsinainen sirkus. Mutta en halua sanoa niin, sillä minähän vain katson asioita omasta kulttuuriperspektiivistäni, ja Suomessa joulu sattuu olemaan hyvin erilainen! Seesteinen, rauhallinen ja paljon hillitympi. Tuntuu myös, että täällä joulu on paljon selkeämmin lasten juhla: monet joulutapahtumat ovat lapsille ja lapsiperheille suunnattuja satuhahmoineen ja lauluineen. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa viettää joulua, mutta suomalaisena totta kai kaipaa sitä rauhaisaa ja lämmintä tunnelmaa kotona takan ääressä kaiken äänen, kimalluksen ja välkkeen sijaan.

Aussiteemainen piparkakkutalo Crownin ravintolassa

Piparkakkutaloa



Jos nyt ei aivan aitoon joulutunnelmaan täällä pääse, niin ainakin lomatunnelmaan sitten, sillä täällä Australiassa joulupäivän osuminen sunnuntaille hyvitetään ja tiistai 27.12. on myös vapaapäivä. Samoin on uutenavuotena. Mahtavaa! Haluamme toivottaa kaikille ystävillemme ja blogin lukijoille hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta. (Mitään varsinaista päivitystaukoa blogiimme ei tule. Yritän ehtiä päivittämään Grampians-kuulumisia jo ehkä ensi viikolla.)

Summary in English

Only a couple of days left before Christmas holidays, but I'm not still quite in the Christmas mood. Part of it is due to the weather. Finland's cold and snow is replaced with summer heat, although Melbourne weather is as unpredictable as ever. Another reason for my lack of Christmas mood is maybe how Christmas is celebrated in Australia, as it is very different from what I am used to. I have visited some Christmas events and I must say they are very impressive but do not quite represent what Christmas is to me.

One of the most recent events I visited is Crown entertainment complex' Christmas Spectacular, with its lit up Christmas tree, singing dolls and all that. This year it has a circus theme, it seems. To me it is a bit strange to make Christmas into such a show, but it's just a cultural difference, and there is obviously no right or wrong way to celebrate Christmas. In Finland it's more serene, quiet and restrained. Everyone stays cozily in their houses watching TV or warming up near the fireplace, and the Christmas decorations have much less glitter, blinking and colors. Here Christmas maybe also feels more of a celebration for children (which is not a bad thing), because of all these events with music, dance and cartoon characters.

In any case, if I don't get into Christmas mood at least I can get into holiday mood because of all the days off from work! In Finland we don't get an extra day off even if the holiday is during the weekend. Here we get Tuesday 27th and January 2nd off, which is awesome!! We want to wish all our friends and blog readers a Merry Christmas and a happy New Year (there will be no blog break though, I will try to update with pictures from the Grampians maybe already next week.)

Niin amerikkalaista / It's so American

Summary available in English - Scroll down to end of post 

Hieman häpeillen tunnustan, että yksi iltaisista rentoutumistavoistani on lueskella naisten juorulehtiä, kuten esim. Woman's Dayta, joka ilmestyy viikottain - vähän niinkuin Me Naiset tai Anna. Täällä naisten viikkolehdissä on kuitenkin huomattavasti enemmän julkkisjuoruja kuin suomalaisissa sukusisarissa. Varsinkin Brittien kuninkaallisia koskevat jutut ovat joka lehden vakioaiheita (jokainen yksityiskohta, kuten Katen ohimossa nähtävillä ollut arpi raportoidaan yksityiskohtaisesti).

Woman's Dayssa vakiotavaraa ovat myös reseptit, ja halusin kirjoittaa tästä aiheesta erityisesti siksi, koska eräässä äskettäin ilmestyneessä lehdessä oli oudoimpia syntymäpäiväkakkuja, mitä olen ikinä nähnyt. Vai mitä itse olette mieltä sokerikuorrutteella ja -massalla kuorrutetusta merenneito-Barbie-nukesta?? Minusta kakkujen kuvia oli hauska katsella, mutta en voi uskoa, että niitä julkaistaan reseptien kera. Siis värkkääkö joku täällä oikeasti tuollaisia lastenkutsuihinsa? Koska en ole törmännyt tällaiseen ilmiöön Suomessa, niin ajattelin että hauska jakaa se tässä.

Merenneito-Barbiekakku. Reseptin mukaan menee 3 tuntia 10 minuuttia valmistaa.

Viidakkokakku. Valmistuu reseptin mukaan 2 tunnissa. Öh joo, ehkä ammattileipurilta?

Voisin kuvitella, että tämäkin ilmiö on amerikkalaista perua, sillä jotkut tavat tai perinteet tuntuvat täällä hyvin amerikkalaismaisilta. Esimerkkinä joulu, jonka lähestymisestä tulee pakosti tietoiseksi jos liikkuu kaupoissa vähääkään. Hiljattain David Jones -tavaratalossa mainostettiin järjestettävän joulutilaisuus joulupukkeineen, ja ajattelin piipahtaa tapahtumassa saksalaisen ystävättäreni kanssa, sillä se oli ilmainen. Huvittavaa oli, että meidän molempien ennakkomielikuvat tapahtuman luonteesta eivät osuneet lähimaillekaan oikeaan. Kuvittelimme, että tavaratalossa olisi iso kauniisti koristeltu joulukuusi, jonka edessä joulupukki istuisi hienossa asussaan ja pitäisi lapsia vuoron perään sylissään, kauniiden joululaulujen soidessa taustalla. Mutta ei, ei sinnepäinkään! Tapahtuma oli ulkona tavaratalon edessä, auringon porottaessa kirkkaana taivaalta. Joka paikassa oli värikkäitä ilmapalloja ja räikeisiin punavihreisiin asuihin pukeutuneita hauskuttajia. Lavalla hyppi Puuhapete kavereineen hirvittävän möykkämusiikin tahtiin. Siis mitä ihmettä?? :D

Eurooppalaisena voi olla vaikea päästä aitoon joulutunnelmaan täällä, sillä minusta tuntuu ainakin siltä, että joulusta on tehty räikeä show amerikkalaismaiseen tapaan. No, jos joulun tulosta ei voi iloita, niin ainakin voi iloita kesän tulosta! Tai siis upeasta keväästä. Kaikkialla on niin kaunista, ja puiden lehdet loistavat niin kirkkaan vihreinä. I love it!

Keväänvihreää kotikadullamme



Summary in English

I'm a bit ashamed to admit I read the Woman's Day and other women's gossip magazines in the evenings, when I want to relax. These magazines often have more stories about celebs than Finnish women's magazines. There's a lot of stories about the UK royalties, and every detail regarding Kate, William, Pippa etc. are reported. Another thing which Women's Day always has is food recipes. One recent magazine had recipes for children's birthday cakes. I was so dumbstruck to see a cake made out of a Barbie doll!! Is it just me, or is it a bit over the top?

I thought it's fun to look at pictures of the cakes, but there were not only pictures but also recipes for them! I just can't believe someone would actually go through the trouble of making a thing like that! These kind of cakes are unseen in Finland, and I thought it might be interesting to share this detail with you. I think it is some kind of American thing, as is Christmas here, too. I recently went to David Jones to see a Santa Claus event, and it turned out to be completely different from what I imaged. Balloons, bright colors, performers wearing super-tacky red and green outfits, Bob the Builder, disco music! This was very different from the Christmas we celebrate in Finland. It was interesting to see, but unfortunately I couldn't quite get in Christmas mood with the show.

Täysin ulalla [taas] / Completely dumbfound [again]

Summary available in English - scroll down to end of post 

Kirjoittelin viimepostauksessa aksentista sekä vaikeuksistani ymmärtää eksoottisia aksentteja töissä, ja siihen liittyen on pakko kertoa taas eräästä hassusta sattumasta töissä.

Firmalla, jossa työskentelen on siis useita konttoreita Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Sekä yhdessä aussi- että Uuden Seelannin konttorissa työskentelee Jeff-niminen henkilö, enkä ole vielä oppinut erottamaan heitä äänen perusteella, joten kun langan päässä oli Jeff joka esittäytyi ilman sukunimeä, jouduin kysymään että "niin kumpi Jeff olikaan kyseessä?" Vastaukseksi tämä Jeff naljaisi, että "etkö sä siis erota aussiaksenttia Uuden Seelannin aksentista?!" Vastasin, että "sori vaan en vielä tässä vaiheessa", jota vastaan sain imitaation stereotyyppisestä aussiaksentista.

Kyseessä oli siis se Uuden Seelannin Jeff, joka oli ilmeisen huvittunut minun pihalla olostani. Vaikka Jeff ei verisesti loukkaantunutkaan, niin ilmeisesti sitten aussit ja Uuden Seelannin porukat eivät halua tulla sotketuiksi keskenään. Jeffien harmiksi menee varmaan vielä hetki ennen kuin opin erottamaan aksentit toisistaan, sillä en ole kauheasti päässyt olemaan tekemissä Uusi-Seelantilaisten kanssa.

Tämä ei jäänyt ainoaksi hassuksi tilanteeksi Uusi-Seelantilaisten kanssa, sillä eräänä toisena päivänä puhelimessa oli jälleen soittaja, jonka nimestä tai yrityksestä en oikein saanut selvää, mutta laitoin hänet kuitenkin kollegalle eteenpäin. Puhelun jälkeen kollega marssi tiskilleni ja ilmoitti huvittuneena, että olin ilmoittanut yrityksen nimen aivan päin metsää. Hän lisäsi naureskellen jotain aksenttiin ja kiwiin liittyen, ja jäin hölmistyneenä kysymään, että mikä ihme on "kiwi", sillä olin kuullut ko. sanan ennenkin, enkä ymmärtänyt mitä muuta se voi tarkoittaa kuin kiwi-hedelmää. Niinpä perehdyttäjäni joutui selostamaan minulle, että kiwi on kutsumanimi Uusi-Seelantilaiselle. On kuulemma myös Uuden Seelannin kansallislintu, ja jostain syystä sana on yleistynyt tarkoittamaan Uudesta Seelannista kotoisin olevaa.

Saanko esitellä kiwin, ja ei, tämä ei ole se hedelmä, vaikka yhtä pörröiseltä
näyttääkin. Kuva googlesta (Jessie Cohen/Smithsonian National Zoo)



Tuntuu, että viimeaikoina olen ollut pihalla tuon tuosta, sillä tänäänkin törmäsin sanaan tai termiin, joka ei oikein mennyt jakeluun ensikuulemalta. Minua siis pyydettiin tekemään kutsu työntekijöille firman pikkujoulujuhliin, joka oli mieluisaa puuhaa minulle (vaikka en oikein ymmärtänyt, miksi asiaa varten tarvitsi käyttää niin paljon aikaa- minulta toivottiin siis erillinen word-dokumentti jouluaiheisine kuvine päivineen- mutta mikäpäs siinä!)

Samalla pomo ja perehdyttäjäni rupesivat puhelemaan keskenään Kris Kringlestä ja siitä, järjestettäisiinkö se tänä vuonna. Kysyin ihmeissäni, että mikä ihme on "Kris Kringle". Jälleen perehdyttäjäni joutui valaisemaan minua eli täysin ulalla olevaa suomalaista: Kris Kringle tarkoittaa samaa kuin Secret Santa, ja se viittaa joululahjojen antamisperinteeseen esim. työpaikoilla. Kyseessä on siis leikki, jossa laitetaan kaikkien osallistujien nimet hattuun ja kukin nostaa hatusta yhden nimen ja ostaa tälle joululahjan (joka saa meidän juhlien tapauksessa maksaa max. $15), joka jaetaan pikkujoulujuhlassa nimettömänä. Ilmeisesti tämä leikki on yleinen esim. jenkeissä, briteissä ja Irlannissa (ja kaippa sitä Suomessakin harrastaetaan jossain muodossa, mutta ei ainakaan tuolla nimellä). Hassu nimitys tulee Wikipedian mukaan saksan Christkindl -sanasta, joka viittaa joulun lahjantuojaan.

Sellaista siis on tiedossa, kun pikkujoulumme pidetään perjantaina 9. joulukuuta. Jännää! Olen innoissani mukana, sillä pidän kaikenlaisista leikeistä. Toivon kuitenkin, että saan hatusta naisen nimen tai muuten joudun pyytämään konsultointia J:ltä, sillä minulla ei ole aavistustakaan mitä ostaa vieraalle miehelle joululahjaksi 15:llä dollarilla - tai siis mitä Kris Kringle säkissään toisi onnekkaalle miespuoliselle lahjansaajalle.

Tässäpä vielä teille äskettäin ottamani kuva St. Kilda Roadilta
(katu, jota tallaan päivittäin töihin ja lounaalle)

Ja tässä töissä vessan ikkunasta ottamani maisemakuva :)



Summary in English

Last time I wrote about accents and this time I want to tell you again about a couple of funny things related to accents and misunderstandings.

So, the first misunderstanding took place when I confused a New Zealander with an Aussie on the phone, since we have employees in both places by the same names. It was the New Zealander and he was a little unhappy that I had confused him with the Aussie.

Furthermore, I made another mistake when I didn't understand properly what a New Zealander was saying on the phone. At that time I became acquainted with the term "kiwi", which apparently is used to refer to New Zealanders. I had no idea it had another meaning besides the fruit.

Today I also ran across a new term, Kris Kringle. When my colleague and boss mentioned it, I had no idea what they were talking about. So my colleague had to explain to me that it's a game also known as Secret santa, where you put all the names of the employees (or some other group) in a hat, do a drawing and buy a gift to the one whose name you got. The gifts are then distributed anonymously in the Christmas party.

We sometimes do a similar thing in Finland, but never heard the term Kris Kringle before. Anyway, I'm looking forward to it, as I always love a game. However I do hope I draw a woman's name, because I have no idea what to buy a male colleague with 15 dollars!

Työkulttuurishokista parantelua / Recovering from work culture shock

Summary available in English - scroll down to end of post

Ensimmäinen työviikkoni on nyt takanapäin ja tähän mennessä ollut hyvä fiilis, vaikka täytyy kyllä sanoa, että sain kokea varsinaisen työkulttuurishokin heti ensimmäisenä päivänä! Vertailukohtani on siis ensimmäinen vakiduuni- sekä kesätyöpaikkani Suomessa (firmoja en viitsi mainita nimeltä, mutta sen verran voin sanoa, että kyseessä on kaksi kansainvälistä ja tunnettua suuryritystä).

Eli siis verrattuna näihin mainittuihin aiempiin organisaatioihin, uudessa työpaikassani tuntuu olevan melkoisen rento ja leppoisa meininki. Jutellaan niitä näitä, vitsaillaan. Oudoimmalta on tuntunut se, kun pomoni häpeilemättömästi solvaa nykyistä toimistoassistenttia (eli sitä, kenet tulen korvaamaan - on vielä töissä perehdyttämässä minua pari viikkoa), mutta koko solvaus on kuitenkin vain leikkimielistä naljailua, jota esiintyy myös muiden työntekijöiden välillä. Tällainen käytös olisi ollut täysin ennenkuulumatonta missään firmassa, jossa olen Suomessa työskennellyt. Täkäläisillä taitaa olla vain täysin erilainen huumorintaju. Duuniporukan vitsailuun tottumista vaikeuttaa  se, että olen aina ollut naiivi ihminen, joka ottaa kaiken mitä sanotaan kirjaimellisesti. Niinpä minulle naureskellaan usein, kun ymmärrän minulle sanotun täysin väärin. En ole kenellekään katkera asiasta, hämmennyn vain tästä johtuen, ja tunnen oloni epämukavaksi.

Toistaiseksi olen kuitenkin selvinnyt hyvin ja erilaisesta huumorista huolimatta kaikki työkaverit ja pomo vaikuttavat mukavilta ja avuliailta. Suurin ongelma minulle on oikeastaan ollut puhelimeen vastaaminen, mikä on yksi vastuistani toimistoassistenttina. En useinkaan saa kunnolla selvää soittajan ja yrityksen nimestä, varsinkaan jos soittaja puhuu jotain muuta kuin perusaussi/jenkkiaksenttia. Siksi joudun kysymään nimeä uudelleen monta kertaa, ja saatan silti kirjoittaa tai sanoa nimet edelleen väärin. Eräs työkaveri huomautti jo minulle huvittuneena, miten olin toistuvasti esitellyt erään tietyn soittajan hänelle väärin, soittajan erikoisesta aksentista johtuen.

Olen usein pohtinut, miltähän oma aksenttini mahtaa täkäläisille vaikuttaa. Olen aiemmin saanut monenlaista palautetta. Joskus minua on luultu jenkiksi tai aussiksi, toisinaan saksalaiseksi. Yllättävän usein kuitenkin keskustelukumppani arvaa syntyperän skandinaaviksi (näin kävi esim. kun sattumalta juttelin Melbournen keskustassa hississä erään iäkkään miehen kanssa). Omasta mielestäni arkipuheessani ei ole erityisen selvää korostusta, mutta heti jos sanasto on erikoisempaa tai minulle tuntematonta, aksentti pääsee esiin. Lisäksi tavaan kai sitten kirjaimia  jotenkin oudosti, sillä DHL:n aasialaisen näköinen lähettinainen piikitteli kärkevästi aksenttiani viimeviikolla, kun jouduin toistamaan nimeni hänelle useaan kertaan ennen kuin hän sai sen kirjoitettua oikein. (Olen muuten huomannut, että täällä "H" lausutaan "Haeich" eikä "Aeich", kuten itselleni on koulussa opetettu. Tavaamisen helpottamiseksi olen tosin opetellut toistamaan nimeni myös standardein puhelinaakkosin).

Mutta siis, takaisin aiheeseen, eli organisaatiokulttuurien eroihin. Täällä siis porukka tuntuu juttelevan niitä näitä paljon enemmän kuin mihin olen tottunut. Aiemmissa työpaikoissani tapana oli lähinnä moikata aamulla ja vaihtaa ehkä pari sanaa viikonloppuun liittyen, mutta muu taukojen ulkopuolinen, muutamaa minuuttia pitempi jutustelu olisi todennäköisesti tulkittu vetelehtimiseksi. Toinen merkittävä ero liittyy lounastaukoon. Vastapainoksi kasuaaliin jutusteluun avokätisesti käytetylle ajalle, täällä monelle lounas tuntuu tarkoittavan kotoa tuotua evässämpylää koneen ääressä/työn lomassa nautittuna. Näin on sekä omalla että J:n työpaikalla. Tämä on tuntunut meistä molemmista oudolta: miten porukka jaksaa paiskia koko päivän töitä yhden pienen evässämpylän tai parin take-away sushirullan voimin? Me olemme tottuneet kanttiiniruokaloihin ja niiden runsaisiin buffetaterioineen lisukesalaatteineen ja -leipineen. Ennenkuulumatonta, että eväsleivällä jaksaisi elää koko työpäivää.

Olen toistaiseksi käynyt lounaalla jossain läheisessä lounaskahvilassa tai Subwayssa, nauttien antimekseni kiinalaista, sushia tai subeja. En ole keksinyt vielä muuta ratkaisua, sillä lounastaukoni on tunnin mittainen, eivätkä työaikani tietämäni mukaan jousta paljoakaan. Pitää katsoa, miten homma lähtee jatkossa muotoutumaan. Tosin täytyy kyllä sanoa, että vaikka olisi kiva päästä kotiin aikaisemmin, niin lounastauolla on mukava kävellä vilkasta ja vehreää St. Kilda roadia pitkin ulos syömään, varsinkin aurinkoisina päivinä. Työpaikkani sijaitsee siis em. kadulla, joka on iso keskustaan vievä katu, minkä toisella puolella on kaunis Albert-puisto tekojärvineen. Näkymät toimistostamme (10. kerroksesta) puistoon, tekojärvelle ja keskustaan ovat todella kauniit (harmi vain, etten pääse niistä paljoakaan nauttimaan, sillä istun vastaanotossa toimiston sisäpuolella).

Tulipas tästä työaiheinen postaus. Vastapainoksi lopuksi vielä muutama sana tänäviikonlopun ohjelmasta. Kävimme eilen Healesville Sanctuary -eläinpuistossa, joka sijaitsee Yarra-laaksossa n. 65 kilometrin päässä Melbournesta. Puistossa oli paljon australialaisia eläimiä (wallabyja, kenguruita, koaloja, vesinokkaeläimiä, tasmanian tuholaisia yms.), ja toisin kuin monissa eläintarhoissa elintilaa oli melko paljon ja joidenkin eläinten, kuten lintujen ja wallabyjen kanssa pääsi kävelemään samassa tilassa. Hauska paikka, vaikka pääsymaksu olikin mielestäni melko kallis ($25 aikuiselta). Bumeranginheitto- ja didgeridoon soittoesitykset puistossa olivat mukava lisä eläinpainotteiseen päivään (bumeranginheitto näytti muuten hauskalta. En vielä saanut J:tä taivuteltua ostamaan meille bumerangia, mutta haluan vielä joku päivä kokeilla sen heittoa, ja selvittää onko se yhtä helppoa kuin miltä se näyttää!)

Tämä kuva on Googlesta, kun minulla ei ole vielä omaa, mutta antaa
suuntaa toimistomme sijainnista (oikea reuna) ja näkymistä (vasemmalla Albert-puisto)

Dingo Healesville Sanctuaryssa

Hauska sininokkainen sorsa Healeasville Sanctuaryssa

Kenguru laiskotteli Healesville Sanctuaryssa

Yarra-laakson näkymiä (paikka oli todella upea viinitiloineen. Harmi, etten saanut
tämän parempaa kuvaa, sillä parhaat näkymät vilahtivat ajaessa ohi)



Summary in English

Well, my first week at work is now over, and I thought I'd write you guys a couple of lines regarding my experiences. I must say the organization culture in the company where I now work is completely different from what I have experienced in Finland. People seem to chit-chat more, and my boss openly mocks the current administrative assistant (whom I will replace), but just in a joking fashion. It confuses me, because I never saw this kind of behavior in the companies I worked in Finland.

However, I'm still settling in just fine, little by little, I guess. l have a lot of troubles answering the phone though, because I often find it hard to make out what the people on the phone are saying if they speak in exotic accents. I wonder what my own accents seems  like to the native aussies?

One big work-related difference between Australia and Finland seems to be the lunch break. At my and J's workplaces most people seem to just have a sandwich for lunch while they work. We don't understand how these people get by the whole day with just a sandwich or a couple of sushi rolls, since we're used to eating a full buffet lunch at a company lunch cantine. So I've been eating out just by myself lately, spending an hour strolling along St. Kilda Rd and eating some Asian food or subs. I'd like to have a shorter lunch break and leave earlier, but I still must say I enjoy walking in the neighborhood.

To finish just a couple of words about this weekend. Yesterday we went to Healesville Sanctuary in Yarra Valley. It had a lot of Australian animals, like kangaroos, wallabies, koalas, platypuses, etc. It was pretty exciting and we also got to see a boomerang and didgeridoo performance (I really want to learn to throw a boomerang!!)