Ajattelin hieman tutustua talousmiehenä ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena paikallisiin tapahtumiin sanomalehtien ja netin avustuksella. Tarkoituksena on seurata tapahtumia aktiivisesti täällä ja jakaa havaintoja myös teille lukijoille.
Australia on pinta-alalla mitattuna hyvin suuri maa ja väkiluvulla mitattuna pieni. Australian mantereella kun on vain noin 21.5 miljoonaa ihmistä ja niistäkin yli puolet asuu idän rannikkokaupungeissa. Talousalueena Australia on suhteellisen mitätön, vaikka sen BKT on henkeä kohti suurempi kuin Suomessa, Saksassa tai Ranskassa. Sen suurimmat vientituotteet ovat villa, kivihiili, vehnä, koneet ja kulta. Australian suurimmat vientituotteet ovat siis peräisin kaivosteollisuudesta ja maanviljelystä. Australia on rikas länsimaa, jossa elintaso on hyvä kuten Euroopassa. Australian tekee poikkeukselliseksi sen mittavat luonnonvarat.
Tämä oli pohjatietoa tällä hetkellä käytävälle kuumalle keskustelulle talouden tilanteesta. Australian talous on mittavissa ongelmissa talouden kahtiajaon vuoksi. Kaivosteollisuuden vanavedessä tulevat yhtiöt porskuttavat ja kiihdyttävät dollarin arvon nousua, mikä on omiaan heikentämään edelleen rikkaan länsimaan suhteellisen heikkoa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Suuri kysymys kuuluukin, että miten Australian tulee suojata tai tukea teollista tuotantoaan. Paraikaa Australiassa suljetaan terästehtaita ja muita teollisuuslaitoksia, jotka tuottavat jalostusarvoa pelkän malmin louhinnan päälle. Onko Australia kykenevä ainoastaan lähettämään malmeja Kiinaan ja olemalla siten arvoketjuissa koiran roolissa? Australialla on vahvat perinteet tukea omaa tuotantoaan asettamalla tuontitavaralle kovat tullit. Tämä protektionismi on omiaan heikentämään paikallisten yritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Polttavan kuuman aiheen vastapuolina ovat vapaakaupan kannattajat ja protektionistit.
Vuonna 2009 valtio tuki teollista tuotantoa 17,3 miljardilla aussidollarilla erilaisilla tavoilla. Teolliselle tuotannolle tämä tuki oli suuruudeltaan noin 4,5 prosenttia tuotannon arvosta. Agrikulttuurituotteet ovat myös vahvasti tuettuja. Vielä 2000-luvun alussa hedelmien tuotannon ja karjankasvatuksen uskottiin pelastuvan Aasian hurjan kasvun ansiosta, mutta toisin näyttää käyneen. Aasiassa ja etenkin Kiinassa tuontiruoan kysyntä on kasvanut lähes 10 prosentin vuosivauhtia 2000-luvulla, mutta Australian vienti Aasiaan on pysynyt samana. Tätä heikkoa vientiä on edesauttanut dollarin arvonnousu. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vientiä on tulevaisuudessakaan vaikea saada nousuun.
Tämän hetkisenä yhtenä esimerkkinä kovasta oman tuotannon tukemisesta mainitakoon 12 sukellusveneen valmistaminen Australiassa. Valtio aikoo ostaa sukellusveneet Australialaiselta yhtiöltä, vaikka vastaavat sukellusveneet olisi mahdollista ostaa jenkeistä puolella hintaa säästäen useita miljardeja. Veronmaksajille melkoisen kallista tukitoimintaa pitkässä juoksussa.
Tällaisten tukitoimien ja tullien ylläpito ei edistä tehokkuuden kasvattamista, minkä seurauksena paikallisten yritysten kilpailukyky heikkenee edelleen. Veronmaksajat eli tavallinen kansa pääsee maksajan rooliin yrittäessään pitää ulkomaiset toimijat poissa markkinoilta. Hyvänä esimerkkinä on H:n mainitsemat 27 dollarin kilohintaiset banaanit. Costa Rican banaanit maksavat muistikuvieni mukaan Suomessa 3 dollaria kilolta.
 |
| Aussidollarin vahvistuminen euroa vastaan on ollut todella rajua. |
 |
| Eipä varmaan vienti ole helppoa jenkkeihinkään. |
